Magdalena Hain kirjoittama ja Teemu Juhanin kuvittama satu Kurnivamahainen kissa (Karisto 2017) alkaa surullisissa tunnelmissa.

Kissa on syönyt maailmasta kaiken ja nyt se havittelee pientä tyttöä. Tyttö päätyy lopulta suuren kissan mahaan, jossa meret, metsät ja vuoret ihmisineen kelluvat. Kaiken pohjalta löytyy herra A. Hneus aterioimasta.

Teos ottaa kissan kokoisen perspektiivin luontokatoon, jota se käsittelee kekseliäästi. Myös syliin tulvivat kuvat tempaavat lukijan mukaan seikkailuun. Satu avaa luontokadon juurisyytä, pysäyttää sen eikä maailman ennallistaminenkaan ole mahdotonta.

Pinteestä päästyään kissa ja tyttö ryntäävät jahtaamaan kevyempiä unelmia. Kirja on ääripää, josta tylsyys ei erotu edes kaukoputkella.

Maija Mussaari, biologi ja suojeluasiantuntija. (SL 7/2024)