Luontokirjasuosikkini löytyy Yrjö Kokon tuotannosta, koska Kokko on mahdollisesti eniten elämääni vaikuttanut kirjailija. Vanhempieni kirjahyllyssä oli Neljän tuulen tie (Wsoy 1946). Se kertoo sanoin ja kuvin porolappalaisten elämästä Suomessa, tiettömällä alueella, jolla eletään täysin luonnon ehdoilla porokarjan liikkeiden mukaan. ”Lapinkylä jutaa” -kuvateksti syöpyi mieleeni.

Samaan hyllyyn ilmestyi muitakin Kokon kirjoja, muun muassa paremmin tunnetut Laulujoutsen (Wsoy 1950) ja Ne tulevat takaisin (Wsoy 1954). Hiljattain sain omistuskirjoituksella Marianna Flinckenberg-Gluschkoffin teoksen Siperian sylissä (Maahenki 2011), joka upeasti kuvaa samaa paimentolaisuutta sata vuotta myöhemmin.

Seppo Vuolanto, lintuasiantuntija. (SL 9/2023)