Olen ollut lapsesta saakka kiinnostunut luonnosta. 13 vuotta sitten käteeni osunut Pentti Alangon ja Pirkko Kahilan Palavarakkaus ja särkynytsydän (Tammi 1992) sai harrastukseni suuntautumaan kauniiseen ja luonnonsuojeluhenkiseen maailmaan: vanhoihin koriste- ja luonnonkasveihin.

Muutin samoihin aikoihin taloon, jonka pihalla oli mahdollisuus korvata köyhä perusnurmikko monimuotoisilla kylvöillä ja istutuksilla. Kirjan tiedot ja upeat kuvat sadoista kasvilajeista herättivät halun paneutua vanhojen perennojen ja ”isoäidin kukkamaan” maailmaan.

Kirjalla on ollut valtava vaikutus myös myöhempään elämääni, kun kädet mullassa ja kynä sauhuten olen saanut itse tehdä kolme kirjaa näistä ihanista kasveista.

Riku Cajander, biologi ja vapaa toimittaja. (SL 4/2022)