Sain sukulaisilta 10-vuotislahjaksi Ernest Thompson Setonin kirjan Villejä eläimiä (suom. Pentti Eskola, Wsoy 1961). Luin sitä yksikseni mummolan vintillä, ja kirja vaikutti herkkään poikaan voimakkaasti.

Aloin katsella luontoa ympärilläni paljon tarkemmin. Jokainen puissa raakkuva varis oli Hopeatäplä, jokainen heinikossa vilahtava rusakko oli Risakorva, jokainen pellolla myyräjahdissa loikkiva kettu oli vanha Arpinaama.

Alkusanoissa Seton toteaa, että villin eläimen elämä päättyy aina traagisesti – ja niin kirjan jokainen tarina todella päättyi. Melkein itkin, kun kuningassusi Lobo kuoli yksinäisenä, ”entisessä rauhallisessa asennossaan, mutta elottomana”.

Johannes Enroth, kasvitieteilijä. (SL 9/2022)