”Moskovan rauhan jälkeiseen raskaaseen ja ankeaan aikaan, jolloin kaikki toivo asetettiiin vain uuteen päivään,  Suomen Luonto 2:n ilmestyessä on kaivattu huomen jo tullut.”

Reino Kalliola luonnostelee kirjoituksessaan, millainen olisi luonnonystävän Suur-Suomi.

”Jo sata vuotta sitten tiedettiin, että samoin kuin suomalaisten asuinalue jatkuu pitkälle Suomen valtiollisen itärajan taakse, suomalainen luontokin ulottuu kauas itään, jonnekin Vienanmeren ja Äänisen äärille.”

Kalliola iloitsee sodasta 1941 takaisin saaduista luonnonsuojelualueista, aavistamatta uuden sodan tuloa.

”Olemme saaneet takaisin rakkaan Karjalamme, vaikkakin pahasti runneltuna. Kannas on jälleen lujasti käsissämme. Laatokan rannat ovat jälleen meidän.”