Vuosikirjassa 1949 tunnettu lintutieteilijä Einari Merikallio pohtii laulujoutsenen tulevaisuutta kirjoituksessaan Joutsenen pesiminen Suomessa ennen ja nyt.

”Mikä on joutsenen lukumäärä Suomessa, kuulee usein huolestuneena kysyttävän. Kysymyksiin ei tunnu varmaa vastausta löytyvän. Toiset toivottomina epäilevät lajin kokonaan hävinneen, toiset taas uskovat Lapin ja Pohjois-Suomen laajojen soitten ja erämaitten kätkössä sitä vielä melkoisen määrän löytyvän. Ja jossakinhan niiden melko monien joutsenten, jotka muuttoaikaan nähdään, pitäisi pesiä, arvellaan.

Huolestuneisuus on kuitenkin yleinen, eikä ihme olekaan, sillä onhan kyseessä aivan erikoisen merkittävä laji, linnustomme komein edustaja, maisemiemme ehkä kaunein elävöittäjä, runoilijain, kirjailijain ja säveltäjien innoittaja, lintu, jonka nimi osuu usein vastaamme niin nykyajan kirjallisissa ja taiteellisissa tuotteissa kuin maantieteen ja historiankin lehdiltä, eikä vähimmin kansalliseepoksemme Kalevalan sivuilta osoittaen joutsenen kansamme sielussa vallanneen jo ammoisina aikoina huomattavan sijan.”