Vuosikirjassa 1954 julkaistiin Niilo Söyringin artikkeli Suomalaisen koskimaiseman tulevaisuus.

”Erämaan keskellä kuohuvan kosken pauhu on kuulunut suomalaisen luonnonmaiseman oleellisiin tunnuksiin. Aina kauas vieraisiin maihin on kulkenut mahtavien koskiemme, ennen muita Imatran maine, ja koskenlasku kapeassa veneessä, joka kokka kohisten kiitää vaahtoisena ryöppyävän veden halki, on jäänyt tuhansien mieleen unohtumattomana Pohjolan kesäyön maan elämyksenä.”

Söyrinki kantaa huolta myös virtavesien tulevaisuudesta:

”Mutta aika on kohta täyttynyt koskiemme kohdalta.Villinä virtaavat vesimassat on toinen toisensa jälkeen kahlehdittu ihmisen palvelukseen, ja laskelmia laaditaan jo kaukaisissa erämaissakin sijaitsevien putousten käytön varalta. Itse Imatra on nykypolvelle vain voimataloudellinen käsite ilman mielikuvaa vertojansa hakevasta luonnonnähtävyydestä, ja entisten koskenlaskureittien matkailuveneet joutavat museoihin tervatynnyreitä kuljettaneiden vanhempien sisartensa seuraksi.”