Jos puhutaan myrkyllisistä ötökkälajeista, monille ehkä tulee ensin mieleen myrkkypistiäiset ja hämähäkit. Pureudutaan hieman tarkemmin pohtimaan minkä tyyppisiä myrkyllisiä ominaisuuksia eri lajit omaavat ja minkä vuoksi. Myrkkyä, myrkkyä -sarjan ensimmäinen osa käsittelee hämähäkkejä ja muita hämähäkkieläimiä.
Käsitellään ensin ne ilmeisimmät ötökät eli hämähäkit. Kirjoitushetkellä lajitietokeskuksen järjestelmästä löytyy 649 Suomessa esiintyvää hämähäkkilajia. Kuinka monta myrkyllistä lajia uskoisit niiden joukosta löytyvän? Vastaus on 647 lajia. Ainoastaan pykäläverkkohämähäkkien tiedetään olevan täysin myrkyttömiä. Heimon lajeista Suomessa elää luonnonvaraisena ainoastaan sektorikki, jonka esiintyminen painottuu Ahvenanmaalle ja lounais-saaristoon. Kasvihuoneissa ja puutarhamyymälöissä elää ansarikolmikki, joka monesti voi päätyä omaan kotiinkin viherkasvien mukana. Vastikään Suomessa havaittiin myös toinen suvun laji, Uloborus walckenaerius, joka sekin oli kulkeutunut maahamme ihmisen matkassa.
Ansarikolmikki, Uloborus plumipes, toinen Suomesta tavattavista myrkyttömistä hämähäkkilajeista.
Ei pelotella liikaa. Lähes kaikki suomalaiset hämähäkit ovat ihmisen näkökulmasta täysin vaarattomia. Hämähäkkien myrkyn pääasiallinen tehtävä on saaliin tainnuttaminen ja tappaminen, jotta hämähäkit voivat ruokailla turvallisesti. Hämähäkit ruiskuttavat myrkyn mukana saaliinsa sisään entsyymejä, jotka aloittavat ulkoisen ruoansulatuksen. Entsyymit hajottavat pehmytkudoksia, jolloin saaliin sisukset muuttuvat nestemäisiksi. Prosessin jälkeen hämähäkki imee nestemäisen ravinnon, jättäen jälkeensä pelkän kuivuneen kitiinikuoren, jos saaliilla sellainen on. Ulkoinen ruoansulatus on erittäin tehokas tapa ottaa ravinteet talteen, varsinkin kun hämähäkeillä ei ole jauhavia hampaita.
Useimmat hämähäkit eivät pure ihmistä, elleivät ne koe olevansa uhattuina tai loukussa, esimerkiksi puristuksiin joutuessaan. Joillakin lajeilla voi silti olla hieman herkempi puolustusreaktio, mikä voi liittyä myös jälkeläisten puolustamiseen – esimerkkinä tässä on rantahämähäkit, jotka vartioivat vastakuoriutuneiden poikastensa luona. Suurimmalla osalla suomalaisista lajeista on niin pienet leuat, etteivät ne edes pystyisi puremaan ihon läpi, puhumattakaan että puremat aiheuttaisivat merkillepantavia oireita.
Yleisesti ottaen monesti myös liioitellaan hämähäkkien puremien tuottamaa kipua ja verrataan niitä ampiaisten pistoihin. Totuus voi olla ihan toisenlainen – itse kuvailisin saamieni hämähäkinpuremien tuntumaa tylpäksi, siinä missä ampiaisenpisto on varsin terävä kokemus. Tosin kokemuksia on varsin vähän. Lapsena pyydystin juoksuhämähäkkejä lemmikkisisiliskoille ravinnoksi ja ne näykkivät sormenpäitäni joutuessaan puristuksiin. Sen jälkeen vain yksi ruokopussikki (Clubiona phragmitis) on päättänyt tujauttaa leukansa sormenpäähäni ja muistan vain hämmästyneeni moista aggressiivisuutta. Kipu oli niin valtavaa että sen juuri ja juuri tunsi.
Myrkyllisin Suomessa elävä hämähäkkilaji on museoruskokki (Loxosceles laeta), joka on kulkeutunut ihmisen mukana maahamme. Harvinaisuutensa vuoksi sen kohtaaminen on hyvin epätodennäköistä. Lajin tiedetään esiintyvän Luonnontieteellisen keskusmuseon tiloissa ja jonkin verran se on myös kyennyt levittäytymään lähistöllä oleviin rakennuksiin. Elintavoiltaan laji on piilotteleva ja rauhallinen. Jos välttämättä haluaa kokeilla miltä hämähäkin purema tuntuu, sen eteen saa tosissaan tehdä töitä. Jos pureman onnistuu saamaan, sen aiheuttamat oireet kehittyvät hitaasti joidenkin tuntien aikana.
Loxosceles-suvun hämähäkkien myrkky sisältää sphingomyelinaasi D -nimistä entsyymiä, joka hajottaa solukalvojen rakennusaineita ja voi käynnistää kudosten tuhoutumisreaktion. Myrkky voi aiheuttaa iholle nekroosin, mikä aikaansaa pitkäkestoisen ja kivuliaan haavauman. Yleisoireina voi esiintyä kuumetta, pahoinvointia ja lihaskipua. Mikäli puremasta saatu myrkkymäärä on suuri ja jos elimistö reagoi voimakkaasti, voi myrkky aiheuttaa vakavampia komplikaatioita sisäelimissä. Veriarvot voivat muuttua aiheuttaen anemiaa, munuaisten toimintahäiriöitä ja veren hyytymisongelmia. Tällaiset systeemiset oireet ovat suhteellisen harvinaisia, mutta pahimmillaan ne voivat olla hengenvaarallisia ilman asianmukaista hoitoa.
Luonnonvaraisista lajeistamme myrkyllisimpiin kuuluvat pallo- ja pihtihämähäkit. Pallohämähäkkeihin kuuluva pilkkupavukki elää myös hyvin yleisesti ihmisen seuralaisena. Kokonsa ja elintapojensa puolesta pureman saaminen on hyvin epätodennäköistä. Pihtihämähäkkejä esiintyy toistaiseksi vain eteläisimmässä Suomessa, kirjoituksen aloituskuvana on viherpihdikki, Cheiracanthium virescens. Myös vesihämähäkin eli vesikin tiedetään olevan ihmisen näkökulmasta myrkyllinen, mutta väitetyille, puremien aiheuttamille yleisoireille ei ole selviä todisteita. Lähtökohtaisesti myrkyllisimmätkin Suomessa luonnonvaraisena elävät hämähäkkilajit eivät kykene aiheuttamaan kuin lieviä paikallisoireita, kuten vähäistä kipua sekä ihon punoitusta ja turvotusta. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että allergiat ja yliherkkyydet sekä pureman saaneen yleisvointi voivat pahentaa reaktioita.
Vesikki, Argyroneta aquatica. Laji elää lähes koko elämänsä veden alla, mutta näyttäytyy silloin tällöin myös esimerkiksi lummekasvien lehdillä.
Viinipavukki, Steatoda paykulliana, ei elä Suomessa. Tämä yksilö löytyi Kroatiasta. Kooltaan se on kotimaisia pavukkilajejamme selvästi kookkaampi.
Jos maailmanlaajuisesti katsotaan myrkyllisimpiä hämähäkkilajeja, niiden joukkoon lukeutuvat mustatlesket (Latrodectus -suku), Brasilianvaeltajahämähäkit (Phoneutria –suku), suppilohämähäkeiksi kutsutut australialaiset Atrax ja Hadronyche -sukujen lajit. Tunnetuin Atrax -suvun laji on Atrax robustus, josta kuitenkin vasta tämän vuoden puolella erotettiin tieteelle uusi laji A. christenseni. Uusi laji on kooltaan suurempi ja myrkky on vieläkin tehokkaampaa, mutta toistaiseksi lajia ei ole löydetty kuin yhdestä paikasta, jonka tarkempi sijainti halutaan pitää toistaiseksi salassa, jotta lajia pystyttäisiin suojelemaan.
Äitini oli sukulaistemme luona vierailemassa Australiassa, josta todella tunnetaan useita erittäin myrkyllisiä hämähäkkilajeja yhdessä monien muiden myrkyllisten lajien ohella – mainittakoon tässä käärmeet, skorpionit ja vesinokkaeläin, joka on yksi harvoista myrkyllisistä nisäkkäistä. Nukkuessaan äitini oli saanut otsaansa pureman, joka aiheutti laajan mustelmankaltaisen jäljen. Reaktio oli ollut niin voimakas, että äitini kertoi käyneensä näyttämässä sitä lääkärillä, tapansa mukaan vasta muutaman päivän viiveellä. Lääkäri oli pitänyt hämähäkkiä todennäköisimpänä jäljen aiheuttajana, mutta oli todennut, ettei laji näyttänyt olevan tappavan myrkyllinen. Itse en ole käynyt Australiassa kuin kerran ollessani 6-vuotias, mutta muistan, että löysimme kaupasta ostettujen viinirypäleiden seasta mustaleskien sukuun kuuluvan punaselkähämähäkin (Latrodectus hasselti). Laji on hyvin myrkyllinen, mutta ei juuri koskaan hengenvaarallinen.
Hämähäkkien myrkyt eivät ole ainoastaan hyödyllisiä hämähäkeille itselleen. Erilaisia myrkkyjä tutkitaan aktiivisesti ja niiden avulla uskotaan löytyvän uusia sovelluksia lääketieteessä ja bioteknologioissa. Koostumukseltaan hämähäkkien myrkyt ovat monimutkaisia seoksia, jotka vaihtelevat epäorgaanisista suoloista korkeamolekyylisiin proteiineihin. Niissä painottuvat tietyt kemialliset perusrakenteet joiden avulla tunnetut hämähäkkymyrkyt voidaan jakaa neljään rakenteelliseen ryhmään:
Todetaan kuitenkin vielä kerran, että hämähäkeistä valtaosa on ihmisille vaarattomia ja vain harvat lajit ovat todella myrkyllisiä. Varsinkin Suomen luonnossa elävistä hämähäkeistä on ihmisille huomattavasti paljon enemmän hyötyä kuin haittaa. Ja vaikka myrkyllisimpiä lajeja esiintyisikin Suomessa, olisin yhä huomattavasti enemmän huolissani tappavista salamaniskuista tai päähän putoavista meteoriiteista kuin päätymisestä niiden uhriksi.
Australiassa, luvattujen myrkkyeläinten maassa, raportoitiin punaselkähämähäkin aiheuttama kuolemantapaus vuonna 2016, sitä edeltävä kuolemantapaus tapahtui vuonna 1955. Vuosittain punaselkähämähäkit purevat arvioidusti yli kahtatuhatta australialaista. Australialaisten suppilohämähäkkien tiedetään koituneen jonkun kohtaloksi viimeksi vuonna 1981. Brasilianvaeltajahämähäkeillä on tiedossa 10 uhria kautta aikojen. Muilla lajeilla tilastot ovat yhtä huojentavia, vastamyrkkyjen kehittämisen jälkeen kuolemantapaukset ovat muuttuneet äärimmäisen harvinaisiksi. Myös käymälöiden yhdistäminen vesijohto- ja viemäriverkostoon on vähentänyt merkittävästi riskiä tulla purruksi. Yhdysvalloissa ruskohämähäkin tiedetään tappaneen kaksi ihmistä, mutta on myös olemassa tarina, jossa asukas keräsi asunnostaan puolen vuoden aikana yli kaksituhatta ruskohämähäkkiä. Kuulostaa vaaralliselta määrältä, mutta yksikään nelihenkisen perheen jäsenistä ei ollut saanut ainuttakaan puremaa kahdeksan asuinvuotensa aikana.
Hämähäkkieläimistä myös valeskorpionit ovat myrkyllisiä. Ne käyttävät saksimaisten pedipalppiensa kautta tulevaa myrkkyä apuna saalistaessaan ravintoa. Vaikka kookkain valeskorpionilajimme, kirjavaleskorpioni, elää myös ihmisten seuralaisena, on sekin kooltaan niin vaatimaton, etteivät myrkkyä erittävät piikit kykene lävistämään ihoa. Näin ollen valeskorpionit ovat ihmisen kannalta harmittomia. Kirjavaleskorpioni on jopa hyödyllinen saalistaessaan sisätilojen tuholaisia.
Varsinaiset skorpionit ovat tunnetusti myrkyllisiä. Suomessa skorpioneja ei vielä esiinny. Etelämpänä Euroopassa esiintyvät skorpionilajit ovat suhteellisen pienikokoisia, eikä niiden myrkky ole ihmiselle erityisen vaarallista. Pistos voi silti olla varsin kivulias. Montenegrossa ja Kroatiassa tuli nähtyä useitakin skorpioneja, joita käsittelin varovaisesti ja suurella kunnioituksella valokuvaamisen aikana. Maailmanlaajuisesti skorpionilajeja tunnetaan yli kaksi tuhatta. Suurin osa lajeista voi aiheuttaa ihmisille ainoastaan lieviä paikallisoireita. Joukossa on kuitenkin joitakin kymmeniä lajeja, joiden pistos voi aiheuttaa vakavampia systeemisiä oireita, kuten lihaskouristuksia, sydänoireita ja hengityksen vaikeutumista. Lapset, vanhukset ja perussairaat ovat suurimmassa vaarassa saada hengenvaarallisia reaktioita.
Kirjavaleskorpioni, Chelifer cancroides. Laji saalistaa monia kotitalouksistakin löytyviä pikkutuholaisia, joten tätä hauskannäköistä otusta ei missään tapauksessa kannatta häiritä, jos siihen törmää omassa kodissaan.
Montenegrossa kuvattu skorpioni. Yksilö oli n. 2 euron kolikon kokoinen, mutta värityksen puolesta herää epäilys keskenkasvuisesta yksilöstä.
Korkeasaaren trooppisissa eläintaloissa elää vapaana skorpionilukkeja (Damon diadema). Raajojen ulottuvuus voi yltää 20 senttimetriin.
Rauniolukki, Leiobunum gracile. Lukit pitävät niiden saksimaisia leukoja yleensä tiiviisti itseään vasten. Sakset ovat niin pienet, etteivät ne kykene rikkomaan ihoa. Hämähäkeistä poiketen lukkien ruoansulatus tapahtuu elimistössä ja leukasaksillaan lukit repivät ravintonsa nielaistavan kokoisiksi palasiksi.
Trooppisilla vyöhykkeillä elävät siimaskorpionit ovat selkärangattomien yksi mielenkiintoisimmista ryhmistä, pelkästään niiden ulkonäkö on kerrassaan ainutlaatuinen. Siimaskorpionit eivät käytä varsinaista myrkkyä, mutta ne pystyvät ruiskuttamaan ”häntäruoskallaan” etikkahappoa puolustautuakseen. Happo voi aiheuttaa polttavaa tunnetta iholla tai silmissä. Skorpionilukit muistuttavat siimaskorpioneja, mutta niiltä puuttuu peräpäästä etikkahappoa suihkuttava siima, eivätkä ne muutenkaan ole myrkyllisiä.
Lukit ja punkit kuuluvat nekin hämähäkkieläimiin, mutta suomalaisia lajeja ei voi kutsua myrkyllisiksi. Lukit eivät käytä myrkkyä puolustautumiseen tai saalistamiseen. Puutiaismaisista punkeista tunnetaan joitakin trooppisia lajeja, jotka voivat aiheuttaa punkkihalvauksen, yleensä eläimillä mutta toisinaan myös ihmisillä. Toisin kuin punkkien levittämät tartuntataudit, punkkihalvaus syntyy punkin sylkirauhasessa muodostuvasta hermomyrkystä, joka siirtyy isäntään ruokailun aikana. Punkkihalvauksen saaneella voi ilmetä vakavia, anafylaksian tyyppisiä hengitysvaikeuksia, jotka voivat pahimmillaan johtaa kuolemaan.
Kiitos että luit loppuun asti. Lisää hyönteiskuvia tarjolla Instagramissa: https://www.instagram.com/hyonteismies/ – ota tili seurantaan ja voit myös antaa palautetta tästä tai muista kirjoituksistani Instagramin kautta.