Ruotsiin on saanut uuden kansallispuiston, jonka virallisia avajaisia juhlitaan syyskuussa. Päätimme lähteä tutustumaan alueeseen etukäteen. Nämdöskärgårdenin kansallispuisto tarjoaa upean saaristokokemuksen, jossa luonto, historia ja hyvin suunnitellut palvelut kulkevat käsi kädessä. Erityisen houkuttelevaksi puiston tekee sen helppo saavutettavuus Tukholmasta.
Helposti saavutettava meripuisto
Tukholmasta noin 35 kilometrin päässä kaakkoon avautuu Nämdöskärgårdenin kansallispuisto. Meri hallitsee maisemaa, sillä peräti 97 % puiston 25 300 hehtaarista on Itämerta. Valtaosa alueesta on ollut suojeltuna jo aiemmin, mutta nyt alueen suojeluaste on korotettu Ruotsissa korkeimmaksi mahdolliseksi suojelustatukseksi eli kansallispuistoksi. Lisäksi mukaan on saatu aiemmin suojelemattomia luotoja ja merialueita.
Kansallispuiston pääsisäänkäynnille, Bullerön saarelle, on helppo kenen tahansa Tukholmassa piipahtavan tulla. Saarelle pääsee yhteysaluksella Stavsnäsistä ja yhteysalusrantaan puolestaan kulkee suora bussiyhteys Tukholmasta. Lisäksi saarelle voi lähteä opastetuilla risteilyillä tai taksiveneellä. Me lähdimme tutustumiskierrokselle kajakeilla, jotta näkisimme aluetta laajemmin.
Bullerön saarelle pääsee sekä yhteysaluksilla että opastetuilla risteilyillä, kuten tällä 1900-luvun alkupuolella rakennetulla laivalla.
Monipuolista saaristoluontoa
Nämndöskärgårdenin länsiosien saaret ovat metsän peitossa, mutta mitä kauemmas itään mennään, sitä avoimemmaksi saaret ja luodot muuttuvat. Ulkoluodot ovat linnustoltaan rikkaita ja kirkkaiden vesien alla piilee vilkas vedenalainen maailma. Tällä kertaa emme päässeet uloimmille luodoille navakoiden tuulten vuoksi, vaan kiertelimme meloen saarten suojissa. Heinäkuun alun kolea sää ja kylmät vedet puolestaan hillitsivät snorklausinnokkuutta, joten hyvinvoiviin rakkolevämetsiin tutustuminen jäi toiseen kertaan.
Sisäsaariston maisemat ovat metsäisten saarten kirjomat.
Vaikka Tukholman saaristo muistuttaa luonnoltaan ja maisemaltaan Turunmaan saaristoa, löytyy sieltä jotain poikkeuksellista: siellä elää vahva majavakanta. Pääsin aamukahvia rantakalliolla keitellessä seuraamaan yhden lattahännän puuhia. Majavan nakertamia puita ja jopa pesä löytyi viimeisiä metsäisiä saaria myöten. Majava on levinnyt mantereelta merelle asti hiljattain, vasta 2000-luvun alkupuolelta.
Majavan kaatama puu Bullerön saarella.
Bullerön saari täynnä historiaa ja retkeilypalveluita
Pääkävijämäärät johdatetaan Bullerön saarelle, joka on entuudestaankin ollut vahvan ihmistoiminnan vaikutuksen alaisena. Paikka on ollut asuttuna jo 1600-luvun lopulta saakka. Saarella on ollut saaristolaistila laiduneläimineen ja peltoineen, ja kalastus on ollut keskeisessä roolissa elannon hankinnassa. Maisemaa laidunnetaan yhä nautojen ja lampaiden voimin, ja vanhoja umpeenkasvaneita niittyjä on raivattu avoimiksi, jotta niittykasvillisuus pääsee kehittymään entiseen loistoonsa.
Bullerön saaristotila. Oikeanpuoleinen rakennus toimii avoimena päivätupana.
Vuonna 1908 Bullerön osti ruotsalainen taidemaalari Bruno Liljefors, joka rakennutti rannalle metsästysmajan. Nyt rakennukseen on pystytetty kansallispuistosta kertova näyttely, joka antaa kattavasti tietoa sekä alueen luonnosta että kulttuurihistoriasta.
Vanha metsästysmaja toimii näyttelytilana.
Alueen saaristoluonnosta ja -kulttuurista kertova näyttely.
Omalla veneellä tuleville on niukasti tilaa Bullerön laiturissa, sillä laituripaikat on varattuna saaren työntekijöille ja yhteysalukselle. Veneilijät ohjataan kiinnittymään johonkin saaren hienoista luonnonsatamista. Kajakit saimme vedettyä helposti suojaiseen lahteen. Vanhoissa rakennuksissa toimi retkeilymaja. Uudet suihkut ja vesivessat oli jo saatu valmiiksi piharakennukseen, ja näitä saimme käyttää maksutta.
Maksuton telttailualue sijaitsee laajalla niityllä kallioiden suojassa. Tulipaikkoja on useita. Rannalta löytyy myös yleinen sauna, jossa on nimellinen 50 kruununmaksu. Ylellisyyttä tuo kaikille avoinna oleva maksuton päivätupa, jossa on hyvin varusteltu keittiötila, mahdollisuus kännykän lataukseen, jääkaappi ja kuivauskaappi. Tupa on avoinna ympärivuoden, joten talvella hiihtäjät ja retkiluistelijat voivat nauttia sen suojasta.
Maksuton telttailualue.
Bullerön rantasauna
Päivätuvan varustukseen kuuluu mm. uuni ja hella.
Kuljimme saaren poikki vanhoja luontopolkuja pitkin. Ne johdattivat meidät halki metsien, laidunten ja avonaisten rantakallioiden. Ruotsin kansallispuistoissa otetaan esteettömyys huomioon aivan toisella tavalla kuin Suomessa: kaikilla on oltava pääsy tutustumaan puistoon. Bullerön esteetön reitti ja opastuskatos oli vielä rakennusvaiheessa käyntiaikanamme. Ne valmistunee puiston avajaisiin mennessä.
Esteettömät rakenteet ovat vielä työn alla.
Kansallispuiston muut saaret ja palvelurakenteet
Kansallispuistosta on tunnistettu viisi keskeistä kokemusarvoa, jotka ohjaavat kävijöille suunnattujen palvelujen kehittämistä: avomerimaisemat ja horisontti, saariston monipuolinen luonto, kohtaamiset lintujen ja hylkeiden kanssa, vedenalainen maailma sekä perinteinen saaristolaiselämä. Kansallispuistostatuksen myötä kävijämäärien odotetaan kasvavan merkittävästi etenkin Bullerön saarella.
Myös muilta saarilta löytyy veneilijöiden suosimien luonnonsatamien yhteyteen jo aiemmin rakennettuja palveluita, kuten huusseja ja tulipaikkoja sekä veneiden kiinnitysrenkaita. Huomioitavaa veneillen liikkuville on, että veneille on asetettu nopeusrajoitus, joka on enintään 7 solmua alle 100 metrin päässä rannasta.
Bullerön lisäksi Rågskärin, Brakan ja Hamnskärin saarilta löytyvät vanhat saaristolaistorpat, joita vuokrataan majoituskäyttöön. Näille saarille ei yhteysalus kulje. Rågskäriin ollaan myös uudistamassa sen vanhaa luontopolkua.
Nuotiopaikka rantakallioilla
Kansallispuistossa saa telttailla erityisiä lintujen pesimäaikaan rajoitettuja saari- ja luotoryhmiä sekä Bullerön saarta lukuun ottamatta kaikkialla samalla paikalla kaksi vuorokautta. Bullerössä telttailu on rajoitettu sille osoitetulle alueelle. Syksyllä 2025, kun kansallispuiston uudet määräykset ja hoitosuunnitelma astuvat voimaan, muuttuvat linnustonsuojelualueiden rajat jossain määrin.
Onkin kiinnostavaa seurata, miten helposti saavutettava mereinen puisto kehittyy tulevaisuudessa: Säilyvätkö palvelut jatkossakin maksuttomina tai karsitaanko saariston palvelurakenteita? Tuoko kävijämäärien kasvu mukanaan myös maksullisia ratkaisuja? Entä joudutaanko kävijöitä rajoittamaan herkimmillä saariston osilla rajoitusaluein?
Lisätietoa kansallispuistosta löytyy täältä: www.sverigesnationalparker.se