Sanottakoon alkuun, että viikkoon mahtui myös paljon positiivisia asioita. Ensinnäkin viikon loma tuntui useamman viikon pituiselta, koska pitkästä aikaa pääsi mieli tylsistymään. Nykyaikojen hulinoissa se on todella palauttavaa vaihtelua ja tekisi varmasti kenelle tahansa hyvää. Ja minä hölmöläinen tajusin ottaa matkaan mukaan vain yhden romaanin luettavaksi, mutta sain sen jo toisena päivänä loppuun. Mäntyharjun kaupasta sentään löytyi jokin riittävän makaaberi dekkari luettavaksi.

Ainakin sää suosi. Helteistä oli kaikkina päivinä. Varsinkin ensimmäiset päivät olivat todella kuumia, koska ilma oli suhteellisen tyyni. Sen jälkeen tuuli yltyi ja teki terassilla istumisesta hieman siedettävämmän kokemuksen. Ja jos säästä vielä sen verran haluaa kertoa, yhtenä päivänä saarta lähestyi mehevän oloinen ukkosrintama, joka kuitenkin kääntyi sivuun ja jätti saaren rutikuivuuden ennalleen. Vuokranantajat kertoivat, että mikäli ukkonen saareen yltää, on se yleensä poikkeuksellisen voimakas. Sitä en ihmetellyt; jylinä ja välähdykset horisontissa olivat jossain vaiheessa jatkuvia.

Liiallisen laiskottelun sijasta päivät täyttyivät touhuilusta. Haavia kävin silloin tällöin ulkoiluttamassa saaren varvikoissa, mutta yllättävän vähän eri lajeja sieltä löytyi. Hämähäkkejä oli suhteessa enemmän kuin hyönteisiä. Rakennusten seinämillä ja puunrunkojen väleissä oli loistopisarakin sotkuisia seittejä. Suurin osa hyönteisistä taas oli muurahaisia, ainakin kun yksilömääriä lasketaan, eikä huomioida iltahämärissä heränneitä hyttysiä. Tätä en pitänyt kovin ihmeellisenä havaintona, sillä olinkin vähän arvaillut, että pienet saaret ovat usein suhteellisen karuja ympäristöjä. Varsinkin jos ne ovat alttiita koville tuulenpuuskille.

Kapasaaren männikkö on tuulille altis ja lajistoltaan niukka. Maapohjaa peittää etupäässä puolukan- ja mustikanvarvut.

Saaren ympäri kulki pieni polku, joka nousi nousi paikoin korkeampaan maastoon.

Loistopisarakin seitti on hyvin sotkuisen näköinen. Seitin keskivaiheilla on ”roskia”, jotka toimivat hämähäkin suojapaikkana.

Loistopisarakki (Parasteatoda lunata) paketoimassa seittiinsä takertunutta kärsäkästä.

Loistopisarakki on läheltä katsottuna kauniin kirjava laji. Tästä kulmasta näkee myös hyvin takaruumiin pisaramaisen muodon, josta laji on saanut nimensä.

Löntystelyn ja haavimisen lisäksi järvellä tuli kalasteltua. Oma saaliini jäi kuitenkin hyvin vaatimattomaksi, mutta saamani kaksi ahventa olivat sentään ihan hyvän kokoisia, yhteensä niillä oli painoa 770 grammaa. Tosin poika sai 805-grammaisen ahvenen, hemmetti! Iltahämärissä tehtyjen kalastusreissujen paluumatkalla ei voinut kuin hämmästellä hyttysten tehokkuutta. Vaikka kuinka kovaa olisi yrittänyt soutaa, ei inisijöillä tuntunut olevan minkäänlaisia vaikeuksia pysytellä veneen vauhdissa, eivätkä ne tuntuneet myöskään väsyvän. Hyttyset ovat aivan liian aliarvostettuja luontokappaleita!

Aika nopeasti kävi ilmi, että ainoa tapa löytää erilaisia hyönteisiä oli soutaa vastarannalle ja etsiä mielenkiintoisen oloisia habitaatteja. Lähellä rantaa oli kohtalaisen kokoinen rämealue, johon kävin tutustumassa. Kitukasvuisten mäntyjen ja suopursujen seasta olisi voinut löytyä enemmänkin lajistoa, mutta koska keskityin haavin heilutteluun, jäi saalis ehkä hieman toivottua vaisummaksi. Sankasirppihypykkejä haaviin päätyi useampia. Ehkä löytöjä miellyttävämpää oli vain oleskella rämeellä – jolla oli ilahduttavan vähän paarmoja riesana – ja nauttia suopursujen huumaavasta aromista.

Räme suopursuineen ja kitumäntyineen – paarmoja yllättävän vähän.

Sankasirppihypykki (Evarcha arcuata) on saanut nimensä silmälasien sankoja muistuttavista vaaleista karvoituksista etusilmiensä sivuilla. Yksilö on koiras.

Rämeeltä lähdettyäni ajoin vähän matkan päässä olevalle paahteiselle niitylle, jonka vieressä levittäytyi hakkuuaukea. Kukissa oli runsaasti pyjamaluteita ja muutama härmejäärä. Maassa kömpi äkäluteen nymfi etsimässä saalistettavaa. Hakkuuaukiolta raotin männyn kannon kuorta ja sieltä paljastui sarvijaakon naaras. Toisen kannon päälle laskeutui hetkeksi yksi vaikuttavimmista kaksisiipisistämme, kyrmypalokärpänen. Aukion laitamilla kasvoi joitakin ohdakkeita, joiden lehdillä erottui tutun näköisiä syömisjälkiä. Hetken tutkimisen jälkeen parilta lehdeltä löytyikin kilpikuoriaisten koteloita.

Äkälude (Rhynocoris annulatus) kuuluu petoluteisiin ja on tehokas saalistaja. Sitä ei kannata käsitellä varomattomasti, ellei halua kokeilla miltä imukärsällä tuikkaus tuntuu.

Sarvijaakko (Acanthocinus aedilis) on yksi niistä lajeista, joiden valokuvaaminen on haastavaa. Syynä tähän on pitkät tuntosarvet. Tämänkin naaraan tuntosarvet oli pakko rajata osittain kuvan ulkopuolelle. Koiraiden tuntosarvet voivat olla jopa viisinkertaiset ruumiin pituuteen verrattuna.

Härmejäärä (Agapanthia villosoviridescens) eroaa monista muista sarvijääristämme, sillä sen toukat eivät elä erilaisilla puilla vaan ruohovartisilla kasveilla, kuten ohdakkeilla, nokkosilla ja putkikasveilla.

Kyrmypalokärpänen (Laphria gibbosa) on helppo tunnistaa suuresta koostaan ja mustavalkoisesta värityksestään. Isoimmat yksilöt ovat todella vaikuttavan näköisiä. Laji on aktiivinen päiväsaalistaja, joka nappaa saaliinsa lennosta.

Kilpikuoriaisen kotelo on kiehtovan näköinen ilmestys. Kuvasta näkyy myös huopaohdakkeita syövien kilpikuoriaisten tyypillisiä syömisjälkiä. Monesti syödyt laikut eivät läpäise koko lehteä. Ravintokasvin perusteella kyseessä voi olla laakakilpikuoriainen (Cassida rubiginosa).

Ajoin toisena päivänä eri paikalle ja satuin osumaan ahokissankäpälä-kasvuston lähelle. Etsimisestä huolimatta kasvustolta ei löytynyt kissankäpäläluteiden syömisjälkiä saati sitten luteita. Yksi mahdollisesti uhanalainen pieni kärsäkäslaji lähistöltä löytyi, mutta se edellyttää vielä varmistelua kokeneemmilta. Muuten haaviin ei osunut mitään kovin tavanomaisesta poikkeavaa: viirukorsikkeja, kangassirppihypykkejä, ilvespompukkeja, ruskoluteiden nymfejä, juovaluteita sekä ruutu- ja seulapirkkoja.

Tämä ilvespompukkikoiras (Oxyopes ramosus) kokee tulleensa uhatuksi ja nostaa etummaiset raajansa ilmaan saadakseen itsensä näyttämään pelottavammalta. Minusta siinä kävi juuri päinvastoin.

Karulta saarelta mainittakoon jokseenkin harvakseltaan itselleni vastaan tullut luhtapirkko. Mustakeltavalkoinen värimuoto on omasta mielestäni lajin kaunein. Sitä esiintyy myös tylsemmän vaaleanruskeanvalkoisena. Haavissa vilahti myös muutama rämekauluslude. Muista pieneliöistä siellä tuli nähtyä ihan hyvän kokoinen rupikonna ja pari rantakäärmettä. Saarella lojui muutamia lahoavia puunrunkoja. Haavan kuoren alta löytyi kennovaleskorpioni.

Aikomukseni oli myös tutkailla – mantereen puolella – josko ukonputkien kukinnoilta löytyisi mitään mielenkiintoista. Löysin niityn, jolla kasvoi runsaasti ukonputkia, mutta hämmästyksekseni niillä ei vaikuttanut olevan juuri liikennettä. En tiedä johtuiko se siitä, että kukinnot olivat jo muuttumassa siemeniksi, vai oliko helteinen ja ukkoshauteinen ilma saanut hyönteisetkin uuvahtamaan. Tätä on silloin tällöin aistittavissa, kun lämpötila pyörii kolmenkymmenen asteen hujakoilla. Ukonputket kuitenkin notkuivat pyjamaluteiden painosta. Niitä näkyi useita kymmeniä.

Luhtapirkko (Sospita vigintiguttata) on suunnilleen tavallisen seitsenpistepirkon kokoinen, mutta sillä on huomattavasti enemmän täpliä ja väritys joko kuvan kaltainen tai ruskea valkoisilla täplillä.

Kennovaleskorpioni (Chernes cimicoides) on tyypillinen lahopuussa saalistava valeskorpionilaji. Valeskorpionien saksissa on myrkkyä, joka tainnuttaa saaliin.

Pyjamaluteiden (Graphosoma italicum) bileet ukonputkissa. Lähikuvista näkeekin hyvin, että kukinnot ovat jo muuttuneet siemenaihioiksi.

Saarireissusta näin jälkikäteen tuntemukset ovat vielä ristiriitaiset. Hyönteisten kannalta olisi voinut mennä paremmin, mutta yhtä hyvin sää olisi voinut olla sateinen ja lopputulos vieläkin heikompi. Ehkä pitää siis olla tyytyväinen siihen, mitä tällä kertaa löytyi ja suunnata seuraavia retkipaikkoja kohti!

Kiitos, että luit loppuun asti. Lisää hyönteiskuvia tarjolla Instagramissa: @hyonteismies – ota tili seurantaan ja voit myös antaa palautetta tai esittää lisäkysymyksiä tästä tai muista kirjoituksistani Instagramin kautta.