Ken jaksaa nostaa päänsä tyynystä anivarhain kesäaamuna, kohtaa metsässä nousevan auringon aikaan lumoavan kauniina hohtavat kukat.

Kihokki houkuttelee katalasti perhostoukan kastepisaroiden näköisiin nesteisiin, pahaa arvaamaton tarttuu niihin, taintuu myrkkyihin, jää auttamattomasti kasvin saaliiksi ja lehti kiertyy sen ympärille.