Syksyn hiljaisuutta on erityinen maisema, metsä, mielentila tai luonnon valmistautuminen talveen

Vanhassa Lohtajan kunnassa Kokkolassa sijaitseva Ohtakarin saari ja sen kalastajakylä ovat kiinnostava kurkistus Perämeren rannikkoon, saaristoon ja niiden luontoon.

Vaaroihin ei pidä antautua, mutta myrskysää on aika usein vaikuttava kokemus luonnossa liikkujalle. Ilmakehän fysiikka järjestää suuria näytelmiä, jopa unohtumattomia tunnelmia.

Syysmaisemassa on monessa suhteessa syvyyttä ja ulottuvuuksia ja aina myös leppeyttä.

Elokuun lopulta lokakuun lopulle muuttomatkalla myyriä pyydystelevä sinisuohaukka luo erityistä tunnelmaa syksyisille pelloille.

Peltopyypoikueen kohtaaminen ilahduttaa aina.

Tämä otsikon viesti on lintuharrastajan ja kenen tahansa aina kiva saada. Se ponnahtaa sähköpostiin, kun olet ilmoittanut Luomukseen tiedot löytämästäsi rengastetusta linnusta tai maastossa luetusta renkaasta. Ja jos lintu taas havaitaan, saat siitäkin tiedon. Mitähän viesti tällä kertaa sisältää?

Maailman kottaraislajit elävät tyypillisesti Afrikan savanneilla ja metsissä sekä Kaakkois-Aasiassa. Suomessa esiintyvän lajin levinneisyys on hyvin laaja, onpa kottaraista suosionsa vuoksi siirretty vieraslajiksikin.

Miten ruokintaa voisi kohdistaa juuri niille linnuille, joita toivoo ruokintapaikalle saapuviksi - vai voiko? Siitä muutama ajatus blogissa.

Kurkien myöhentyvä syysmuutto voi avata hienoja komeiden ja voimakasäänisten kurkien seurantamahdollisuuksia.

Jos rajuilma ei satunnaisesti pakota alas, kuovisirri muuttaa keväällä tavoittamattoman korkealla, mutta keskikesästä syksyyn tämän kauniin, solakan kahlaajan voi nähdä syysmuutollaan erityisesti Pohjanlahden rannikolla matkalla kohti eteläistä Afrikkaa.

Aiemminkin olen kirjoittanut suulasta, mutta nyt blogi käsittelee erityisesti kysymystä, mistä löytää suulan, pohjoisen Atlantin suurimman merilinnun ja miten pääsee häiritsemättä sopivalle hollille suulia katselemaan?