Muuttajia on nähty kolminumeroinen lajiluku, mutta määrät jäävät monen lajin osalta vielä aika rajallisiksi.

Aamun sarastus on hieno hetki.

Vesille venosen mieli

Tulilla yöpyminen talvisessa erämaassa vuoden lyhimpien päivien aikana on jotakin, jota ei voi täysin kertoa, ei helposti kuvatakaan, sen voi vain kokea.

Järvimaisema, reittivedet, vesistöjen luodot ja saaret ja niiden linnut ovat tärkeä osa suomalaista mielenmaisemaa. Järvimaisemat nivoutuvat metsiin, soihin ja kulttuurimaisemiin. Rannoilla oli ensimmäiset tulipaikat viimeisimmän jääkauden jälkeen.

Lintujen ”metsäläisyydellä” voi tunnelmoida. Mutta kaikki lajit ovat omista lähtökohdistaan tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta ja lähtökohtaisesti suojeltavia.

Luonto näkökulmana on hoivatyössä tärkeä. Luonto hoivassa kysyy oivaltavaa asennetta, pikkusen ennakkoluulottomuutta, sopivasti ymmärrystä ja ripauksen tietoa. Luonto on kaikille hoivakodissa asuville ja työskenteleville tuttu. Luonnon liittäminen osaksi hoivaa on oikeastaan itsestäänselvyys.

Nyt olisi juuri oikea aika rakennella pöntöt ja viedä ne puihin ennen pesimäkauden alkua.

Pitkän jatkuneet, osin ankaratkin pakkaset korostavat talviruokinnan jatkuvuuden tärkeyttä lumien sulamiseen saakka.

Tunnelmallisimmat kuun maisemat olen kohdannut yöpyessä tulilla louteella talvisessa metsäerämaassa.

Samuli Paulaharjun (1875 -1945) tarinat, kun niiden aivan omaperäiseen tyyliin malttaa sukeltaa, avutuvat tänä päivänäkin - ehkäpä osin jopa vieläkin kiehtovampina kuin jo sata vuotta sitten.

Tiaisille ruokintapaikoilla annettu tali on lähellä samaa kuin suden ruoka luonnontilaisessa metsässä.