Voimakkaat itämyrskyt toivat yllättäen lokakuun alussa vuonna 1972 ison osan tundrahanhien muutosta eteläisen Suomen yli. Muutto oli jännittävää, yllätyksellistä seurattavaa. Suomessa vähälukuisesta tundrahanhesta tuli syysmyrskyn ansiosta siirtyneen muuttoreitin johdosta runsas ja näyttävä laji ensin syys- ja sitten kevätmuuttoonkin.

Lehtokurpan onkin sanottu olevan jopa maailman hitaimmin lentävä lintu.

Haahka on kaunis, ääniltään tunnelmallinen ja nimiltäänkin hauska vesilintu

Pikkujoutsenet tanssivat lennossa ja esittävät tiiviisti villiä soidinta muuttomatkalla, milloin jäillä, sulassa vedessä tai niityillä ja pelloilla.

Kuusitintti lauloi joulun aikoihin. Se lauloi tammikuussa. Ja se on laulanut jatkuvasti pitkin kevättä. Viime viikkoina se on laulanut ahkerasti. Vieläkin sen normaali pesinnän aloittaminen on edessä.

Väinameren vesistön vesirikkain ja valuma-alaltaan Viron länsirannikon suurin joki on Kasarijoki, joka on luonnoltaan mitä moninaisin ja kiinnostavin

Viron hõbehaigur, hopeahaikara, sopisi mielestäni paremmin suuren valkean haikaran nimeksi. Suomessa se on saanut nimen jalohaikara.

Osuin kuvaamaan hienon tilanteen Jäämeren rannoilta.

Nyt on viitteitä siitä, että pöllöjen pesintä voisi alkaa hyvissä merkeissä. Hiiriä ja myyriä on ollut hyvin.

Jo kevääseen kääntynyt talvi oli hiljaisempi kuin viisitoista edellistä metsäruokintapaikalla.

”Hei, tuu äkkiä kattoon!, tääl on lumikko”, kuuluu metsän puoleisesta huoneesta.

Hauska töräyttelijä nokikana viipyy aiempaa pitempään sulissa vesissä ja jää aikaisempaa useammin talvehtimaan. Suurin osa kannasta talvehtii kuitenkin Keski- ja Etelä-Euroopassa.