Hailuodossa on perinteisesti kaikki ollut hieman toisin kuin mantereella ja se on hyvä asia. Luontoa, miljöötä ja ympäristöä on arvostettu ja ymmärretty vahvasti.
Tässä pari kuvaa kuikasta ja kaakkurista. Kuvista näkyvät selvästi suuremman kuikan ja pienemmän kaakkurin erityispiirteet. Kuikka on lennossa vaiti, kaakkuri huutaa pitkää kaa kaa kaa kakakaka kaaaa huutoaan.
Luulen, että kivikauden nainen, mies ja lapset ovat hyvinkin voineet tuntea rantasipin sipi -nimellä tai ainakin suunnilleen sillä nimellä, koska se kuvaa hyvin linnun ääntä, luonnon ääntä eli on ns. onomatopoeettinen nimi.
Olen seurannut välillä pitkiäkin toveja lapinpöllön elämää pohjoiskarjalaisessa metsässä. Olen nimittäin seurannut pesää WWF:n nettikamerasta. Se on avannut hienon kurkistuksen lapinpöllön pesimiseen.
Jänkäsirriäisen Euroopan ns. nimirodun kannasta 70 %:n pesii Suomessa. Maailman kannastakin Suomessa pesivien osuus voi olla jopa yli puolet, vähintään kolmannes.
Avosetin tieteelliseen, latinalaiseen nimeen omaksuttu Italian kieleen perustuva etunimi avosetta on sointunut hyvin mm. Suomen kieleen, johon linnut nimeksi on otettu avosetti.
Pääsin pitkästä aikaa aamuhämärissä kuvaamaan hirveä. Hirveä ei liian usein ole viime vuosina kohdalle osunut, kannat ovat olleet hieman vähissä. Nyt näkemäni hirvi oli komea ja suurikokoinen naaras.
