95/100

Pihlajanoksat ovat suorastaan notkuneet tänä syksynä runsaasta marjasadosta. Kansanviisauden mukaan oksat eivät kanna kahta. Ennusteena olisi siis vähäluminen talvi. Harmi jos olisi niin, rakastaisin lintukuvaajanakin pitkästä aikaa saapuvaa oikeaa talvea koko Suomeen.

Pihlajanmarjat ovat hyvää syötävää aika monelle lintulajille. Tähän asti on kuitenkin ollut kovin hiljaista. Marjalintuja odotetaan vieläkin! Rastaita on toki ollut, mutta moneen marjavuoteen verrattuna vähemmän eivätkä tilhien suuremmat sirisevät parvetkaan ole vielä saavuttaneet etelärannikkoa.

Tämän taviokuurnan puku poikkeaa jonkun verran edellisen kuvan linnun väreistä, Kaamanen 2012

 
Taviokuurna, eksoottinen Lapin lintu, on vaelluksillaan arvaamaton. Hyvinä marjasyksyinä ja alkutalvina on kuitenkin mahdollisuus päästä nauttimaan punaisen koiraan tai yksivuotiaan koiraan ja naaraan kellan-oranssin-harmaan väreissä vaihtelevan puvun koreudesta ja kirkkaista huudoista – etelärannikkoa myöten. Kannattaa siis seurata pihlajia, josko kuurniakin ilmestyisi. Vaikka taviokuurnat ovat pesimäalueilla aika huomaamattomia, ne ovat hyvin kesyjä ja pelottomia osuessaan vaelluksilla pihapihlajiin.

Vadelmanpunainen vanha koiras-taviokuurna ahmii pihlajanmarjoja hämärtyvässä alkutalven pakkasillassa Kuopiossa joulukuussa 2012.