Saimaannorppa tarvitsee nyt rauhaa pesimäluodoilla toukokuulle asti. Ilmaston lämpeneminen on aiheuttanut uhanalaiselle saimaannorpalla uusia vaikeuksia. Norppaemot synnyttävät kuuttinsa kinospesiin Nestorinpäivän aikoihin, parin viikon päästä. Pesäkinoksien muodostuminen vaatii Saimaalle jäätä, lunta ja nietostavaa lumituiskua. Tänä talvena jäät tulivat myöhään ja lunta on saimaannorpan vesillä hyvin vähän, viidestä kymmeneen senttimetriä.

Vain aivan pohjoisimmilla poikimapaikoilla Orivedellä on pieniä nietoksenalkuja. Siellä luodot eivät ole Saimaalle tyypillisiä jyrkkiä kalliorantoja, vaan kivikkoisia ja kaislikkoisia matalia rantoja.

Sääennusteet eivät näytä vieläkään lupaavan riittäviä kinoksia, siksi Metsähallitus, Luonnonsuojeluliitto ja WWF järjestivät talkoita lumen kolaamiseksi pesäkinoksiksi.

Pääsin kolaamaan apukinoksia yhtenä noin sadasta talkoolaisesta. Orivedellä kolasimme kevyttä pakkaslunta muun muassa Pohjois-Karjalan Elinkeino- ja ympäristökeskuksen luonnonsuojeluhenkilökunnan kanssa paikoille, joissa poikasia on aiemmin syntynyt.

Apukinoksia tehdessä tarvitaan lumikola jokaiselle, tuura, mittakeppi ja lumilapio kinoksen muotoiluun. Talkooryhmä siirtyy kolia vetäen tai kantaen luodolta toiselle. Kuva: Matti Ikonen

Pakkaslunta oli tampattava polkemalla tiiviimmäksi noin kahdeksan kertaa neljä metriä laajaksi ja metrin korkeaksi kinokseksi. Ensin tuuralla tehdystä reiästä mitattiin riittävä veden syvyys. Kivikkoisilla rannoilla tuura iski kiveen ja tarvittiin monta yritystä sopivan paikan löytämiseksi pienten luotojen pohjois- tai itäpuolelta, jossa pesä olisi vähän suojassa kevätauringolta.

Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Koskelan johdolla jatkoimme kinostalkoita keskisellä Saimalla eri puolilla Savonlinnaa. Ennakkoon valittujen luotojen kupeilta löytyikin norpan hengitysavantoja, vaikka normaalitalvina norpasta ei tähän aikaan näy jälkeäkään, kun lumi peittää hengitysaukot.

Saimaannorpalla on hengitysreikiä muutaman kymmenen metrin välein luotojen tai saarten rannoilla Kuva: Matti Ikonen

Löysimme vähän norpan kuonoa leveämpiä, mutta norpan pään mukaisesti alaspäin leveneviä pikkuavantoja sekä vähän isompia joko avoimia tai jäätyneitä avantoja, joihin norppa oli käynyt puhaltamassa ilmakuplan eristämään ohut jääkerros vedestä. Muutamilla avannoilla tuntui selvä norpan tuoksu!

Saimaannorppa havaitsee apukinokset ja oikeat kinokset jään alta tummina paksulumisina kohtina. Norppa käyttää samoja hyviä kinostuvia paikkoja vuodesta toiseen, siksi apukinoksetkin varmaankin huomataan jään alta. Itä-Suomen yliopiston aiemmissa tutkimuksissa puolet kokeiluna tehdyistä apukinoksista tuli käyttöön joko poikaspesinä tai synnyttämättömien naaraiden ja urosten lepoluolina.

Apukinos ei edellytä avantoa, mutta voi olla että veden syvyyden mittaamiseksi tehdystä avannosta on apua kinoksen havaitsemiseksi. Kun sää suveentui ja nuoskalumi muuttui raskaaksi, kinosta ei enää tarvinnut polkea, mutta kolaaminen oli raskaampaa. Pesäkinos painoi valmiina useita tuhansia kiloja, jääkin painui kinoksen kohdalla. Saimaalla vedet ovat poikkeuksellisen korkealla ja edelleen nousussa. Norppaluodoilla hengitysaukoista jäälle nouseva vesi on kätevästi vahvistanut jäätä. Tai ehkä norppa osaa jäädyttää vahvan jään, jotta pesäkinos pysyy mahdollisimman pitkään keväällä ehjänä? Apukinoksista tuli vahvempia ja laajempia kuin tuulen tuivertamista, joten toivottavasti ne kestävät, vaikka sää olisi leuto.

Norpalla alkaa olla kiire löytää synnytyssali. Luontaiset vietit laittavat sen etsimään puuttuvaa kinosta. Tässä norppa on laajentanut avantoaan ja noussut katsomaan neljään ilmansuuntaan. Räpylän jäljet erottuvat selvästi. Kuva: Jouni Koskela / Metsähallitus

Toisena talkoopäivänä palasimme viimeiseltä kinokselta kohti sitä rantaa jonne olimme jättäneet autot. Olimme nähneet kanalintuparvia, ilveksen jälkiä hengitysaukolta toiselle ja sen miten lähellä kesämökkejä on jokaisella rannalla. Saarten välissä näkyi isompi avanto. Norppa oli jäljistä päätellen noussut jäälle ehkä saman päivän aikana kun teimme apukinoksia. Hyvin järjestelmällisesti se oli katsellut neljään ilmansuuntaan pesäkinoksia katseella hakien. Apukinoksille näyttää olevan tarvetta!

Saimaannorppa Life -hankkeessa apukinoksia tehtiin noin 200 kappaletta. Nyt tärkeintä olisi antaa norpille pesimärauha ja välttää tunnetuilla pesäluodoilla ja niiden lähellä liikkumista jäiden lähtöön saakka. Verkkokalastusrajoitusten lisäksi vapaaehtoinen pidättyminen verkoilla kalastamisesta auttaisi norppa säilymään.

Viimeisen talkoopäivän hämärtyessä yhdennentoista apukinoksen jälkeen Jouni Koskelan puhelimeen tulee soitto kalastajalta. Melkein vuodenikäinen norppa on löytynyt talviverkosta kuolleena. Jouni päättää hakea sen tutkittavaksi vielä myöhään sunnuntai-iltana.

Espoolaiset serkukset Jenna (vas) ja Aurora Jääskeläinen tulivat vartavasten Saimaalle päiväksi kolaamaan, kun olivat kuulleet norppien tukalasta tilanteesta. Kuva: Matti Ikonen