Millainen kohtalo odottaa hyönteistä, joka vaikkapa autoon eksyttyään joutuu satojen kilometrien päähän omasta yhteiskunnastaan? Palaako se kotiin vai yrittääkö se päästä jonkin toisen yhteiskunnan jäseneksi? Hyväksytäänkö tulokas?

 

Tällaiset kysymykset ovat mielestäni parhaita: valmista vastausta ei löydy kirjoista, on vain pääteltävä ja valmistauduttava siihen, että jotkut ovat eri mieltä. Tosin tunnettu muurahaistutkija Lotta Sundström antoi muurahaisten mahdollisuuksista liittyä vieraisiin yhteiskuntiin aika lailla saman kuvan kuin olen tähän kirjoittanut.

Ensimmäinen ja ratkaiseva tekijä on, osaako kulkeutunut yksilö lentää. Muurahainen ei tietenkään pysty palaamaan, joten se varmaankin yrittää sijoittua ensimmäiseen löytämäänsä saman lajin tai jopa väärän lajin pesään. Siinä käy todennäköisesti huonosti, sillä muurahainen on väärän hajuinen ja uuden pesän työläiset tuhoavat sen nopeasti.

Muurahaisilla on kuitenkin keinoja hankkia tarvittava haju, pääseehän pesiin uusia kuningattariakin, joten tilanne ei liene täydellisen toivoton. Lotta Sundström totesi, että lajien välillä on eroja ja että mustamuurahaisen pesiin pääsee tunkeutumaan helpoimmin väärä lajikin.

Mustamuurahaisella on pieniä yhteiskuntia, ja ne saattavat olla ilman kuningatarta aikaisemman kuoltua. Parveilevilla koirailla ja naarailla on siivet, eikä niillä ole kotiseutua, vaan ne pyrkivät leviämään laajalti.

Kysyjä varmaankin ajatteli mehiläisiä, kimalaisia ja ampiaisia, siis lentäviä yhteiskuntahyönteisiä. Tarhamehiläisen suunnistautumiskyvyt tunnetaan parhaiten, ja on syytä lähteä siitä, että kimalaiset ja ampiaiset kykenevät samaan.

Kimalaiset pystyvät kevätvaelluksellaan jopa toukokuun viileydessä ja vastatuuleenkin ylittämään Suomenlahden yhtäjaksoisesti lentäen. Ampiaisetkin ilmeisesti tekevät sen lämpimämmissä oloissa. Kimalaiset ruokailevat vaelluksella, joten ilmeisesti nämä kaikki yhteiskuntahyönteiset voivat käyttää paluulentoon pitkiä aikoja, jopa viikkoja.

Mehiläinen käyttää suunnistamisessaan auringon asemaa; sillä on tarkka fysiologinen kello. Mehiläinen siis tietää, missä suunnassa ja kuinka korkealla auringon pitää minäkin hetkenä olla. Jos se on väärässä paikassa, se ”tietää”, minne lähteä. Sen tarvitsee nähdä vain kappale taivasta, mistä se pystyy aistimaan valon polarisaatiotason ja sen missä aurinko on.

Kun hyönteinen on joutunut vaikkapa 200 kilometriä itään, se huomaa aamulla, että aurinko on ehtinyt nousta paljon korkeammalle kuin sen kotiseudulla ja on ehtinyt siirtyä pitkän matkaa etelää kohti. Hyönteisen täytyy siis lähteä länteen, jotta auringon asema korjaantuisi.

Hyönteisen lentonopeus on parikymmentä kilometriä tunnissa, mutta se joutuu ruokailemaan varmaankin pari-kolme kertaa päivässä. Kotimatkan se pystyisi taittamaan kolmessa- neljässä päivässä. Kun se saapuu kotiseudulle, tutut maisemat ohjaavat sen pian pesälleen.

Hyvällä onnella tällainen kulkeutunut, lentävä yksilö voisi palata jopa muutaman sadan kilometrin päästä pesälleen.

 

hyönteinensuunnistus