Jauhopussissa on hitaasti liikkuvia, yhden-kahden millimetrin pituisia otuksia. Mitä ne ovat ja miten ne saisi hävitetyksi?

Tuo ”hitaasti” on suhteellinen käsite, sillä mielestäni tuon kokoisen otuksen pitää vilistää aika lailla saadakseen aikaan paljain silmin selvästi näkyvän liikkeen. Jauhopusseissa tavattavat lajit ovat joko lyhytsiipisiä tai siivettömiä, siis joka tapauksessa lentokyvyttömiä. Otukset ovat jäytiäisiä, myös jyrsijäkorennoiksi nimitettyjä, ja nämä jauhopusseissa tavattavat ovat pölytäitä sukulaisineen.

Jäytiäisiä elää myös luonnossa. Silloin ne tavallisesti ovat siivellisiä, lukuunottamatta nuoruusvaiheita, jotka ovat vanhempien näköisiä mutta siivettömiä. Siivet, jotka ovat joko kirjavat tai kirkkaat, ovat luonteenomaisesti jyrkän kattolaskuisesti takaruumiin päällä. Jäytiäisiä löytää helposti puiden rungoilta jäkälää syömästä; nuoria saattaa olla suurina kokoontumina.

Luonnon jäytiäiset ovat usein jättiläisiä verrattuna pölytäihin, nimittäin jopa lähes sentin mittaisia. Siipien asennon lisäksi ne ovat tunnettavissa jäytiäisiksi isosta päästään, ulkonevista verkkosilmistään, vahvoista purevista suuosistaan (siitä nimi) sekä pehmeästä takaruumistaan, joka yksilön kuivuessa häviää miltei olemattomiin.

Jäytiäiset, varsinkin siivettömät lajit, lisääntyvät usein partenogeneettisesti, siis pelkkien naaraiden avulla. Niiden muodonvaihdos on vaillinainen. Meillä jäytiäisiä tavataan noin 60 lajia, joista valtaosa elää puiden rungoilla, kivillä ja vastaavissa paikoissa.

Palataksemme jauhopussiin, jäytiäiset eivät ole mitään jauhotuholaisia. Ne ovat erikoistuneet sienirihmastoon, mutta voivat siinä ohessa järsiä muutakin orgaanista ainesta: pölytäit jauhoja ja kirjatäi kirjaliisteriä tai kirjojen sivuja sekä eräät lajit kokoelmahyönteisiä.

Jauhot ovat olleet liian kosteassa, ja niissä on alkanut kasvaa sienirihmastoa, kansanomaisesti sanottuna hometta. Rihmasto on alun perin niin ohutta, ettei sitä erota paljain silmin. Pölytäi-infektio saattaa tietenkin tulla kaupan kautta, mutta sitä on vaikea todistaa. Ainakaan otukset eivät synny tyhjästä. Kannattaa vielä huomata, että jäytiäisten pääasialliset ravintokohteet jäkälätkin koostuvat sienirihmastosta ja luetaan nykyään sieniin.

Eräitä muita pölytäilajeja tavataan melko usein asuntojen nurkissa. Silloin on syytä olla tarkkaavainen tai jopa huolestua. Pölytäit menestyvät hyvin vain siellä, missä on sienirihmastoa, ja niiden eläminen nurkissa voi olla merkki kosteusvauriosta.

Pölytäit voivat tietysti tulla jostakin muualtakin, vaikka lattian alta ilman, että kyse on mistään vakavasta. Omalla mökilläni pölytäitä on runsaasti talvikylmässä varastokaapissa, enkä oikein tiedä, miksi ne siellä menestyvät. Sisällä niitä ei näy, siellä on epäilemättä liian kuivaa. Sinänsä vinkeitä pikku otuksia silloin, kun niistä ei ole haittaa.

Julkaistu alun perin Suomen Luonnossa 12/2001.