Varsinais-Suomen ely-keskus sai tiedon Kokemäenjoen nikkelivuodosta jo maanantaiaamuna, mutta tiedotti siitä virallisesti vasta keskiviikkona.

Tämä paljastui Suomen Luonnon tehdessä vuotoon liittyvää asiakirjapyyntöä ely-keskukseen.

Tieto Kokemäenjoen nikkelivuodosta tuli julkisuuteen tiistaina 8. heinäkuuta. Useat mediat kertoivat vuodosta tiistaina iltapäivällä. Norilsk Nickelin tuotantolaitosta valvovan viranomaisen, Varsinais-Suomen ely-keskuksen, tiedote vuodosta on tiedotteen päivämäärän mukaan julkistettu vasta seuraavana päivänä, keskiviikkona 9. heinäkuuta. Tällöin vuodosta oli kulunut jo useita päiviä. Vuoto tapahtui viikonloppuna, lauantaina ja sunnuntaina, 5.-6. heinäkuuta.

Suomen Luonto pyysi Varsinais-Suomen ely-keskuksesta viime viikolla vuotoon liittyviä asiakirjoja. Vastatessaan näihin pyyntöihin tänään ely-keskuksen yksikönpäällikkö Lassi Liippo myönsi samalla, että ely-keskus sai tiedon vuodosta heti vuodon jälkeisenä maanantaiaamuna.

”Norilsk Nickel ilmoitti Ni-päästöstä [nikkelipäästöstä] ely-keskukselle maanantaina 7.7.2014 klo 9.00”, Liippo vahvisti Suomen Luonnolle tänään aamulla.

Suomen Luonto on kysynyt ely-keskukselta, miksi he tiedottivat vuodosta vasta keskiviikkona 9.7., siis kaksi päivää sen jälkeen, kun tieto vuodosta tuli virastoon, vaikka kyse oli poikkeuksellisen suuresta vuodosta vesistöön, joka on virkistyskäytössä. Toistaiseksi ely-keskuksesta ei ole vastattu tähän kysymykseen. Tiedustelu on esitetty sähköpostitse Liippolle sekä kahdelle viraston ylitarkastajalle.

*

Myös ely-keskuksen tiedotteen sisältö on osin herättänyt ihmetystä.

Siinä lukee, että nikkeli ”ei todettuina pitoisuuksina ole akuutti myrkky eliöstölle”. Ihmetystä tämä on herättänyt, koska nikkeli on raskasmetalli, ja sillä tiedetään tutkitusti olevan haittavaikutuksia eliöihin. Haittavaikutukset ilmenevät tutkimustietojen mukaan jo pitoisuuksissa, jotka ovat selvästi pienempiä kuin Kokemäenjoessa vuodon jälkeen mitatut, ilmenee ympäristöhallintoon rekisteröidyistä tiedoista.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan vuoto on Suomen suurin yksittäinen nikkelivuoto. Pari päivää sitten joella todettiin simpukkakuolemia, jotka yhtiö on myöntänyt vuodosta aiheutuneiksi. Sosiaalisessa mediassa vuoto ja sitä seuranneen tiedottamisen puutteellisuus ovat nostattaneet kritiikkiä.

Tämän hetkisten tietojen mukaan näyttää mahdolliselta, että Kokemäenjoen ekosysteemille voi olla merkittäviä haittavaikutuksia vuodosta: Suomen Luonnon haastatteleman Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkijan mukaan on mahdollista, että vaikutuksia tulee olemaan kaikkiin joen eliöryhmiin, jopa lintuihin.

Tutkimukset ovat vielä kesken. Loma-aika hidastaa huomattavasti aiheeseen liittyvän tiedon saamista virastoista.

*

Suomen Luonto kysyi ely-keskuksen Liippolta ja erikoistutkijoilta, vieläkö virastossa ollaan sitä mieltä, että nikkelillä ei mitatuissa pitoisuuksissa ole haittavaikutuksia. Kysymykseen ei ole vastattu.

Sen sijaan tavoitimme Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jaakko Mannion ja kysyimme häneltä nikkelin luonteesta.

”Ei juurikaan kertyvä, pikemmin akuutisti tappava”, Mannio kuvailee.

Kokemäenjoesta mitattu korkein nikkelipitoisuus on ollut vuodon jälkeen 8800 mikrogrammaa litrassa, eli 8,8 milligrammaa litrassa. Tämä on yksiselitteisesti valtava pitoisuus.

Lisäksi Kokemäenjoen vuodossa on päässyt vesistöön muita metalleja, muun muassa hyvin myrkyllistä kadmiumia, kertoi Yle aiemmin. Asiantuntijat ovat vuosia korostaneet eri haitta-aineiden yhteisvaikutuksien merkitystä, mutta toistaiseksi yhteisvaikutuksia tunnetaan huonosti.

Laatunormipitoisuus nikkelille on Suomen lainsäädännössä 20 mikrogrammaa litrassa, ja se on johdettu Euroopan unionin vesipuitedirektiivistä. Tämä pitoisuus on ylitetty Kokemäenjoessa 400-kertaisesti, kuten Helsingin Sanomat ja muut mediat ovat viikon mittaan kertoneet.

Ympäristöhallinnolla, jonka osa ely-keskusten ympäristöosastot ovat, on käytössään paljon rekisteröityä tietoa nikkelin vaikutuksista eliöihin.

Suomen Luonto sai Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE) käyttöönsä EU:n tausta-asiakirjan, jonka perusteella nikkelin vaikutuksia eliöihin voi arvioida.

Asiakirjassa on taulukko, jossa on lueteltu LC/EC50-arvoja eri eliöryhmille. Nikkelin LC50-arvo (lethal concentration) tarkoittaa nikkelipitoisuutta, jossa puolet tietyn lajin yksilöistä kuolee. EC50 (effective concentration) taas tarkoittaa pitoisuutta, jossa puoleen tietyn lajin yksilöistä tulee vaikutuksia.

Nopeasti silmäiltynä taulukossa lähes kaikista eliöryhmistä löytyy lajeja, jotka eivät kestä kahdeksan milligramman pitoisuutta litrassa nikkeliä. Näitä on muun muassa levissä, äyriäisissä, kaloissa ja nilviäisissä (joihin simpukat kuuluvat).

Näyttää siis siltä, että nopea korkean nikkelipitoisuuden piikki Kokemäenjoessa on saattanut olla tappava monille joen pieneläimille, joita muun muassa kalat käyttävät ravintonaan.

Tulkinta-avun saaminen asiakirjan lukemiseen on loma-aikana hankalaa. Syken erikoistutkija Mannio kommentoi tausta-asiakirjan tietoja lyhyesti Suomen Luonnolle.

”Lähes kaikkiin eliöryhmiin voi olla [Kokemäenjoen päästöllä] vaikutuksia, myös kaloihin vaikkeivät ne olekaan herkimpiä juuri nikkelille. Riski koskee ehkä myös lintuja, jos ne syövät esimerkiksi niitä [nikkelipäästöön kuolleita] simpukoita”, Mannio arvioi.

Suomen Luonto tavoitti lisäksi Itä-Suomen yliopiston akvaattisen biologian apulaisprofessori Anssi Vainikan, joka tulkitsi EU-asiakirjan taulukoita tätä juttua varten:

”Nikkeli on noissa pitoisuuksissa akuutti myrkky ainakin simpukoille, tietyille vesikirpuille ja vesikasveille”, Vainikka sanoo. ”Näyttäisi siltä, että kalat ja linnut eivät kuole tuollaisissa pitoisuuksissa suoraan. Tosin kalanpoikaset voivat olla herkempiä, ja lohikalojen poikaskuolleisuutta ei voi arvioida ennen kuin vaikutukset on todettu sähkökoekalastuksin”, Vainikka lisää.

”Olisin enemmän huolissani nimenomaan jokisuun merialueen vaikutuksista. Päästö on niin iso, että kroonisten vaikutusten seurantaa tarvitaan.”

Varsinais-Suomen ely-keskus onkin tiedottanut, että päästön vaikutuksien kartoittamista varten tullaan vaatimaan Norilsk Nickeliltä laajoja seurantoja.