Haahkat vähenevät ja samaan aikaan merimetsot sekä lisääntyneet meri- ja harmaalokit häiritsevät luontoa. Koska biologit ymmärtävät, että merimetsoja on liikaa?

Kysyjä tuntuu ajattelevan, että haahkojen pesinnän epäonnistumiseen vaikuttaa merimetson ja isojen lokkien lisääntyminen. Yksinkertaista syy–seuraussuhdetta ei ole, sillä näiden lintulajien elämäntavat ovat kovin erilaiset.

Haahka on merilintu, joka syö lähinnä sinisimpukoita. Niiden saatavuus ratkaisee haahkakannan suuruuden ja tiheyden. Kun meren suolapitoisuus vähenee kohti Pohjanlahden ja Suomenlahden pohjukoita, sinisimpukoiden koko ja simpukkakannan tiheys pienenevät ja haahkakannat vastaavasti harvenevat.

”Viime aikoina haahkat ovat vähentyneet kaikkialla Itämerellä suunnilleen samaan tahtiin kuin Itämeren suolapulssit heikkenivät ja loppuivat”, kertoo kymmeniä vuosia Porvoon Söderskärillä haahkoja tutkinut Martti Hario Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta.

”Haahkakantojen pieneneminen saattaa olla yhteydessä rehevöitymiseen ja sitä tietä simpukkavarantojen pienenemiseen. Poikasten massakuolemat ovat tärkein haahkan kantaa säätelevä tekijä. Viime kesän laajan poikaskadon syy Hankoniemen ja Loviisan välillä oli todennäköisesti poikasten virustartunta. Saaristomerellä poikaset menestyivät paremmin, mutta haahkakannat ovat taantumassa kaikilla eteläisillä alueilla; Pohjanlahdella on suurempaa vaihtelua. Suomenlahdella taantuminen alkoi jo 1980-luvun puolivälissä”, Hario kertoo.

Minkä verran poikaskuolleisuutta aiheuttavat virukset hyötyvät ravinteista ja vesien pilaantumisesta, on tutkijoille vielä arvoitus.

Haahkanpoikasten elämään vaikuttavat tautien lisäksi säätilat. Jo muutaman päivän sade ja myrsky saattavat alentaa poikastuottoa huomattavasti, kun poikaset eivät onnistu löytämään riittävästi sopivaa ravintoa.

Merimetso syö yksinomaan kalaa. Itämeren rehevöityessä biologinen tuotanto tehostuu ja kalakannat, etenkin ravinteikkaassa vedessä menestyvät särkikalat, lisääntyvät. Särkikaloja on meressä niin paljon, että merimetsokantamme on kasvanut yli 30 prosentin vuosivauhtia.

Merimetso syö päivittäin kalaa puoli kiloa, neljänneksen omasta painostaan. Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksissa Tammisaaren saaristossa selvisi, että puolet ravinnosta koostuu särjestä, 30 prosenttia kivinilkasta ja ahvenesta, silakan osuus oli 6 ja kuhan 1 prosentti. Ruotsalaiset tutkimukset antoivat samansuuntaisia tuloksia. Toisaalta Tanskassa ja etenkin Keski-Euroopan kala-altailla merimetsot ovat aiheuttaneet taloudellista vahinkoa. Merimetso ei siis ole Suomessa vakava kilpailija kalastajille.

Martti Harion mielestä merimetso on vaatimaton ja rauhallinen lintu, joka on pikemminkin hyödyksi muulle saaristolinnustolle. ”Haahkanaaraatkin kurittavat merimetsoa tosi rumasti, jos se nousee sukelluksista pintaan liian lähellä poikueita. Merimetso ei liioin koskaan ryöstä muilta kaloja, mutta melkein kaikki ryöstävät siltä.”

Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksien mukaan merimetsot suojaavat niitä lintulajeja, jotka pesivät samoilla saarilla. Ruokin ja räyskän on havaittu peräti hakeutuvan merimetsoyhdyskuntaan pesimään. Haahkan pesintään merimetsoilla ei ollut vaikutusta.

Merimetsojen oleskelukivet ja pesäluodot maalautuvat ulosteista valkoisiksi. Uloste tappaa myös pesäpuut sekä kasvillisuuden maapesien vierestä. Tällaisia pesimäsaaria on kuitenkin vain muutamia saaristomme tuhansista saarista. ”Kasvillisuustutkimuksissa ei ole havaittu kielteisiä vaikutuksia harvinaisiin tai uhanalaisiin kasvilajeihin”, sanoo Terhi Ryttäri Suomen ympäristökeskuksesta.

Kaikkiruokaisina myös harmaalokki ja merilokki hyötyvät vesien rehevöitymisestä ja puutteellisesta jätehuollosta. Niiden parhaita ruoka-apajia ovat kaatopaikat ja merellä yli veneen tai troolarin laidan heitetyt, taloudellisesti arvottomat kalat. Lokit nappaavat myös haahkanpoikasia, etenkin virustautien heikentämiä tai huonon sään takia poikueistaan erilleen joutuneita untuvikkoja. Tällaisen saalistuksen vaikutus on vain paikallista, eikä sillä ole merkitystä haahkakantoihin.

Ihminen voi toki sanoa, että lokkeja tai merimetsoja on liikaa, jos ei pidä niiden ulkonäöstä, äänistä tai tavoista. Tappamalla merimetsoja tai lokkeja emme kuitenkaan saa haahkoja takaisin. Avainasemassa on ravinnepäästöjen lopettaminen mereen.

Jos haluttaisiin rajoittaa merimetsokannan kasvua siten, että se näkyisi saaristossa vähenevinä lintumäärinä tai häviävinä yhdyskuntina, jouduttaisiin puuttumaan pesimiseen suuressa mitassa. Lintudirektiivi säätelee kuitenkin hyvin tarkoin tällaisia toimia. Mahdollista olisi vain kannan rajoittaminen tutkimus- ja opetustarkoituksessa tai pienten määrien pyydystäminen valikoivasti. Mahdollisuuksia on selvitetty ympäristöministeriön laatimassa merimetson hoitosuunnitelmassa.

 

 

 

 

haahkamerimetso