Juolukkaa sanotaan myös juovukaksi, koska sen marjoilla on legendan mukaan päihdyttävä vaikutus. Siinäpä ominaisuus, jota moni suomalainen tervehtisi ilolla! Rämeet ja korvet olisivat täynnä halpaa humalaa.

Harmi vain, että käsitys on ilmeisesti väärä. Juolukan marjoihin voi iskeä juolukanmuumiosieni, munkkilatinaksi Monilinia megalospora, joka kasvattaa marjan sisälle rihmastopahkan. Sienen saastuttama marja vetäytyy kurttuun kuin rusina ja muuttuu harmaaksi ja kovaksi. Puhutaan, että shamaanit olisivat suurella vaivalla etsineet juuri näitä sienen vioittamia marjoja ja niitä syötyään langenneet loveen. Vaan eipä toimi. Maistuu vain pahalle.

Yksikään Suomen Luonnon tavoittamista biologeista ei tiedä muumiosienen tai minkään muun juolukan marjoissa elävän sienen aiheuttavan hallusinaatioita. Kerrotaan vain, että Kanadassa ja Venäjällä juolukkaa käytetään tavallisesti mustikan tapaan piirakoissa ja mehuissa. Mitään tehoa huumeena ei ole tiedossa. Myöskään muumioituneiden omenoiden ei luvata vievän toisiin tiloihin, vaikka ne synnyttää samaan Monilinia-sukuun kuuluva omenanmuumiosieni.

Tutkija Kauko Salo Metsäntutkimuslaitokselta epäilee väärinkäsityksen syntyneen siitä, että juolukka kasvaa usein samoilla mättäillä suopursun kanssa. Suopursun haihduttamat voimakkaat terpeenit voivat todistetusti huimata.

Paremman puutteessa voi siis maata selällään rämeellä ja hengittää syvään. Mitään kunnon trippiä tästä ei ole kuitenkaan tiedossa, vähän kevyt olo vain. On kyllä kokeiltu.

Kovin huonosti on Suomen luonnossa ylipäätään huumeita tarjolla. Juolukan marjat on terveellisinä käytettävä toisella tavalla.