Velipoikani sai pohjaverkolla Mathildedalin vesiltä, Perniön kunnan ja Kemiön saaren välisestä suntista, oudon kalan. Sillä oli vatsapuolella voimakas imukuppi, jolla kala tarttui lujasti käteen!

Kala on viralliselta lajinimeltään rasvakala. Nimitys johtuu kalan ihonalaisesta paksusta hyytelömäisestä rasvakerroksesta. Sen johdosta kala tuntuu kädessä hytisevän viluisen lailla, ja siitä johtuu paikoin käytetty nimitys vilukala. Toinen kansanomainen nimitys seitsenselkä viittaa taas kalan pinnalla erottuviin pituussuuntaisiin luukyhmyriveihin.

Vatsapuolella kalalla on isohko, pyöreä imukuppi, joka on muodostunut yhteen kasvaneista vatsaevistä. Rintaevien tyven reuna kiinnittyy imukupin reunaan. Kalat pysyttelevät pitkiä aikoja kiinnittyneinä imukupillaan kiveen tai kalliopohjaan.

Suomen vesillä rasvakala on melko vähälukuinen. Sitä tavataan koko rannikolla, mutta eniten havaintoja tehdään Etelä-Suomen merialueilla. Kala elää yleensä yli 10 metriä syvemmissä vesissä, mutta talviaikaan niitä nousee matalammalle talviverkkokalastajien ulottuville. Laji kutee touko–kesäkuussa ja silloin kutuasuinen koiras on komean punainen väritykseltään.

Meillä rasvakala on vain poikkeuksellinen saalis harvinaisuutensa ja pienikokoisuutensa vuoksi. Suurimmat yksilöt ovat Suomessa olleet 15–18 senttiä. Atlantin puolella kala kasvaa paljon kookkaammaksi: jopa puolimetriseksi ja 4–5 kilon painoiseksi. Kaloja pyydetään muun muassa niiden runsaan mädin vuoksi. Mäti värjätään toisinaan mustaksi ja myydään kaviaarina.