Lapin liitto havittelee jälleen Vuotoksen altaan rakentamista. Nyt perusteena on tulvasuojelu, ja liitto on lähtenyt ajamaan allasvarausta maakuntakaavaan. Näin on, vaikka Vuotos-hanke haudattiin jo neljännesvuosisata sitten.

Takauma 15.9.1982:
Yleisradion televisiouutiset rummuttavat ykkösuutisena, että Suomen hallituksen iltakoulu on päättänyt haudata Vuotoksen allashankkeen ikuisiksi ajoiksi. Samaan aikaan, kun ministeri Esko Ollila (kesk.) kertoo päätöksen sitovan myös tulevia hallituksia, soitan Vapaa Vuotos –liikkeen johtohahmo Annikki Tolppaselle Pelkosenniemelle ja onnittelen häntä sydämellisesti. Annikki hokee liikutus äänessään vain yhtä lausetta:
”Voitko sinä uskoa, että me voitimme. Voitko?”

Tuon ”lopullisen päätöksen” jälkeen altaan ruumis on nostettu arkustaan ainakin kolmesti.

Perustelut ovat vaihtuneet aina kulloisenkin sanaston ja muodin mukaan. Vuotosta on kutsuttu muun muassa voimatalousaltaaksi, säännöstelyaltaaksi, monikäyttöaltaaksi, tekojärveksi, ilmastonsuojelualtaaksi ja tulvasuojelualtaaksi.

Myös perustelut siitä, kenen asia on ratkaista altaan kohtalo, ovat muuttuneet aina kulloisenkin kielteisen päätöksen jälkeen. Aluksi Vuotos (tai Kemihaaran allas) oli annettu vain Kemijoki osakeyhtiön ajettavaksi lähinnä teknisenä hankkeena. Sitten mukaan kytkettiin vielä Vesihallitus valtiollisena suunnittelijana, toimijana ja veronmaksajien rahan käyttäjänä.

Kauppa- ja teollisuusministeri Kauko 
Juhantalo esitteli uuden Vuotos-hankkeen hallituksen iltakoulussa keväällä 1992.

Sillä kerralla Vuotoksen altaan tyrmäsi lopulta korkein hallinto-oikeus luontoa uhkaavien haittojen takia.

Alue liitettiin 2000-luvulla lisäksi osaksi suojelualueiden Natura-verkkoa. Sen luonnontilaisten ja runsasravinteisten soiden arvo ja monipuolinen pesimälinnusto oli näin tunnustettu Euroopan tasolla. Alue on tärkeä sellaisillekin lajeille kuin uivelolle ja maailmalaajuisesti uhanalaiselle allille.

Ministeri Kauko Juhantalo (kesk.) oli oikeuteen kaatuneen rakennushankkeen taustahahmo. Kuvassa toimittajia Vuotos-tilaisuudessa kesäkuussa 1992. Kuva: Juha Kärkkäinen / Lehtikuva

Tulvasuojelu keinoksi

Vuotoksen rakentamishanke tyssää hyvin todennäköisesti jo Natura-arviointiin. Jos se jollain tavalla pääsisikin tämän vaiheen ohi, hanke arvioitaisiin vielä EU:n komissiossa sekä Suomessa kaikissa oikeusasteissa. Korkein hallinto-oikeus (KHO) on jo kertaalleen tyrmännyt hankkeen useammankin lakipykälän perusteella.

On äärettömän epätodennäköistä, että se nyt muuttaisikin kantaansa täysin toiseksi, kun Vuotoksen alue on Naturassa ja näin tunnustettu virallisestikin arvokkaaksi luontokokonaisuudeksi. Hankkeen puuhaajat ovat ottaneet nyt keinona käyttöön EU:n tulvadirektiivin, joka muka velvoittaa rakentamiseen. Vuotoksen allas vaikuttaa kuitenkin mahdottomalta, Suomen Luonnon haastattelemat asiantuntijat sanovat.

”Ensinnäkin suurtulvan riskirajan venyttäminen tulvariskistä kerran sadasta vuodesta 250 vuoteen on vailla perusteita. Toiseksi EU:n Natura-päätöksestä lipeäminen vaatisi sitä, ettei tulvasuojelulle ole mitään muita, teknisiä vaihtoehtoja ja niitähän on”, Suomen luonnonsuojeluliiton uusi toiminnanjohtaja ja entinen Lapin ELY-keskuksen virkamies Päivi Lundvall toteaa.

Lundvallin mukaan myös ELY-keskuksen asiantuntijat ovat todenneet, että riittävään tulvantorjuntavalmiuteen päästään pelkästään varautumalla hätätilanteissa nykyistä suurempaan Kemijärven säännöstelyyn ja rakentamalla penkereitä etenkin Rovaniemen alueella.

Tulvatorjuntatyöryhmän puheenjohtaja oli Vuotosta vuosikymmenet ajanut Keskustan Hannes Manninen.

”Tässä on kyse lähinnä Naturan testaamisesta. Lapin liitto on ilmoittanut haluavansa kokeilla, voiko Naturaa murtaa, ja tekoaltaan ymppääminen maakuntakaavaan Natura-alueelle sopii tähän mainiosti”, sanoo Lundvall.

Naturaa koetellaan

Tilanne on se, että nykyisten säännösten mukaan maakuntakaavan hyväksyy maakuntaliitto. Koska suunnitelma heikentäisi merkittävästi Natura 2000-alueen luonnonarvoja, maakuntaliitto ei voi tehdä hyväksymispäätöstä ennen kuin se saattaa asian valtioneuvoston käsiteltäväksi.

Kemihaaran alueella on ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä, joten valtioneuvoston tulee ratkaista onko hanke toteutettava siksi, että ihmisten terveyteen, yleiseen turvallisuuteen tai ympäristölle muualla koituviin ”erittäin merkittäviin suotuisiin vaikutuksiin liittyvä syy taikka muu erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy” vaatii luvan myöntämistä taikka suunnitelman hyväksymistä tai vahvistamista.

Valtioneuvoston on myös ratkaistava, onko hankkeelle vaihtoehtoista ratkaisua. Jos vaihtoehtoinen ratkaisu on olemassa, asian käsittely päättyy tähän. Jos muuta vaihtoehtoa ei ole, voidaan edetä, mutta asiasta on hankittava komission lausunto.

Vuotoksen alueen suot ovat niin laajoja, erityisiä, ja niin monen linnun pesimäympäristö, ettei niitä voi korvata. Kuva: Hannu Vallas / Lehtikuva

Mikään ei korvaa luontoarvoja

Jos suunnitelma pääsisi läpi kahdesta edellä mainitusta neulansilmästä, valtioneuvoston olisi päätettävä Natura
 2000-verkoston yhtenäisyydelle tai luonnonarvoille aiheutuvien heikennysten korvaamiseksi tarvittavista toimista.

Päivi Lundvallin, pitkän linjan Vuotos-aktiivin Helena Tiihosen ja muiden asiantuntijoiden mukaan mitkään näistä ehdoista eivät nyt täyty.

”Suunnitelmaa ei vaadi merkittävä, yleinen etu siinä sanamuodossa kuin laki edellyttää (voimayhtiön voitot eivät ole sellaisia), pakottavaa syytä ei ole ja suunnitelmalle on vaihtoehtoja”, Helena Tiihonen sanoo.

Päivi Lundvall toteaa, ettei Vuotoksen soille ole olemassa tarpeeksi hyviä korvaavia, yhtenäisiä kohteita, vaikka kohteiden vertailuun asti tuskin koskaan joudutaan.

”Suojeltuja luontotyyppejä ja eliölajeja ei vain voi vaihtaa kymmeniin, jostain haalittuihin, erillisiin suo- ja metsälämpäreisiin. Purkutapauksessa korvaavien alueiden tulisi olla suuria, mahdollisimman yhtenäisiä ja kooltaan ehkä 2–3 kertaa nyt Naturassa olevien alueiden suuruisia (koska ne olisivat joka tapauksessa hajallaan ja pienempiä)”, Lundvall korostaa.

Hallituksen päätöksestä voi lisäksi
valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO), joka palauttaisi mahdolliset muilla kuin juridisin perusteilla tehdyt päätökset takaisin lähtökuoppiinsa. Vanhanaikainen poliittinen suhmurointi on siis tässä Vuotos-tapauksessa mahdotonta, asiantuntijat korostavat.

”Vuotos-alueen priorisoidut luontotyypit nauttivat varsin suurta luontodirektiivin 6. artiklan suojaa, jolloin rima purkuun on hyvin korkealla”, Lundvall sanoo.

Mitä tekee maan hallitus?

Mahdollisen esityksen EU-komissiolle Natura-alueiden purusta ja korvaamisesta tekisi Suomen hallitus ympäristöministeriön esittelystä. Asiantuntijoiden mukaan ilman lakien ja pykälien rikkomista sillä ei ole tähän juurikaan eväitä. Suomen Luonnon saamien tietojen mukaan maakuntaliitto on silti koonnut listan sen mielestä Vuotos-alueen luontoarvoja korvaavista kohteista. Listalla ei kuitenkaan katsota olevan läpimenon mahdollisuuksia.

Päivi Lundvall sanoo, että allasta vastaan sotivat myös tutkimustulokset, joiden mukaan tekoaltaat ovat pahoja maapallon lämpenemisen kiihdyttäjiä suurilla hiilidioksidi- ja metaanipäästöillään.

”Pariisin sopimuksen ilmastotavoitteiden saavuttaminen ei kestä uutta, suurta päästölähdettä. Myös altaan humus- ja raskasmetallipäästöt olisivat valtavat.”

Lundvall on pettynyt ja vihainen jälleen kerran uusiutuvaan Vuotos-prosessiin. Hänen mielestään tarkoitushakuisuus on ohittanut tässä tapauksessa hyvät hallintotavat ja voimassa olevan lainsäädännön.

”Vaikka Vuotoksen toteutuminen näyttää nyt aiempaakin epätodennäköisemmältä, on turhauttavaa katsella loputto-miin alueen asukkaiden kiusaamista ja 
yhteisten varojen haaskaamista. Nytkin Lapin maakunnan kehittämisvaroista suuri osa on pantu erilaisiin Vuotos-selvityksiin, vaikka niille olisi ollut muutakin käyttöä kuin tuhoon tuomitun hankkeen tekohengittäminen.”

Vapaa Vuotos -liike on hereillä

Silti asiaa ajetaan. Soitan vielä Vapaa Vuotos- liikkeen nykyiselle johtohahmolle, lääkäri Helena Tiihoselle ja kysyn, miten hän oikein jaksaa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen taistella samaa, jo moneen kertaan haudattua ja eri oikeusasteiden tyrmäämää hanketta vastaan.

”Jotenkin olen jaksanut, mutta kyllä se on kuluttanut etenkin perhe-elämääni. Silti, kun näkee tuon likakasan vääryydet, ei voi antaa periksi tuolle porukalle.”

Tiihonen ei tee itsestään mitenkään marttyyriä, mutta silti kertomukset jatkuvista, joskus henkilökohtaisistakin ”hyeenalauman hyökkäyksistä” koskettavat.

Muistelemme, miten monet niin sanotut Vuotos-vaalit alueella onkaan pidetty. Yleensä ne päättyivät aina Vuotoksen altaan vastustajien voittoon, joka taas johti sen ajajien keskuudessa koko vaalituloksen unohtamiseen.

Altaan ajajien toistama ”Lapin mielipide” onkin ollut lähinnä vain hankkeen ajajien mielipide.

”Kemijoki Oy:llä on täällä niin suuri valta, että se pystyy manipuloimaan Lapin liiton kautta. Kenttäväen mielipide on usein toinen, mutta sitä ei kuulla.”

Tiihonen sanoo, että niin ELY-keskuksen asiantuntijat kuin Metsähallituskin olivat alueen niin sanotun tulvatyöryhmän allasesitystä vastaan. Ne totesivat, että tulvasuojeluhankkeelle on vaihtoehto jopa tarkoitushakuisesti valitun kerran 250 vuodessa tapahtuvan suurtulvan tapauksessa.

Takauma:
Juttelen Eduskunnan luonto- ja ympäristöryhmän sihteerinä eräiden Lapin kansanedustajien kanssa eduskunnan käytävällä vuonna 1982. Silloin eräs paikalla olleista kolmesta kansanedustajasta sanoo tarkalleen näin: ”Kuulkaapa veljet, pitäisikö meidän muuttaa käsitystämme tuosta Vuotoksesta. Tänään olen saanut jo kaksi soittoa, että sitä vastustetaan. Tähän astihan me olemme luulleet, että sitä kannatetaan Lapissa yksimielisesti.”

Olen ymmärtänyt hetkessä päättäjien suppean viiteryhmän todellisuuden.

Eräs nyt jo edesmennyt Vuotoksen vastustaja sanoikin taannoin osuvasti, että ”Vuotos on kuin Dracula, joka ryömii aina arkustaan kiusaamaan lähistön ihmisiä niin kauan, kuin joku lyö sen rintaan sen viimeisen puisen tapin ja panee arkun kannen lopullisesti kiinni”.