Terveiset Kuala Lumpurista, Malesiasta! Indonesiassa on palanut viime kuukaudet niin kamalalla intensiteetillä metsää, että iso osa Kaakkois-Aasiaa on yskinyt paksussa savussa. Täällä on savun seassa eletty nyt yli kaksi kuukautta, ilmanputsari on hurissut yötä päivää.

Me olemme vielä onnekkaassa asemassa, meillä on ikkunat, ilmastointi ja ilmanputsarit, asiamme eivät siis ole niin huonosti kuin paikallisella väestöllä, joka ei välttämättä pääse savua mihinkään pakoon. Nyt Kuala Lumpurissa on vietetty kirkkaampaa ja savutonta viikkoa, mutta ennustettu on, että tuulen suunta taas muuttuisi ja harmaus valtaisi kaupungin torstaina. Monsuunisateet ovat tosin alkaneet vihdoin, piinallisen odotuksen jälkeen, ja ilmeisesti myös Indonesiassa on tilanne jo hieman parempi.

Toivoa sopii, että palot vihdoin saataisiin sammumaan ja katastrofin laajuus pysäytettyä! Palojen sammuminen tosin vaatii jatkuvia sateita, yksi sateinen päivä ei vielä riitä. Turvemaan palaessa palot leviävät syvälle maakerrokseen ja näin ollen niiden sammutus on äärimmäisen hankalaa.

Palot ovat ihmisten sytyttämiä, taustalla metsän raivaus palmuöljy- ja sellupuuplantaaseille. Myös maanviljelijöiden viljelysmaiden raivaus on yksi syy, mutta palmuöljy- ja paperiteollisuuden plantaaseihin verrattuna kuitenkin pieni.

Tällä hetkellä kasvihuonekaasupäästöt metsäpaloista ovat jo ylittäneet Saksan vuotuiset päästöt ja joidenkin arvioiden mukaan päivittäiset päästöt ovat suuremmat kuin Yhdysvaltojen koko talouden aiheuttamat päivittäiset päästöt. Tässä mukana ovat vain suorat paloista johtuvat päästöt. Jos mukaan lasketaan menetetty hiilensidontapotentiaali eli hiilidioksidi, joka olisi sitoutunut jatkossakin sademetsiin yhteyttämisen kautta ja jää nyt sitoutumatta, koska metsää ei enää ole ja tulevat plantaasit ovat merkittävästi köyhempiä monimuotoisuudeltaan tai hiilensitomiskyvyltään kuin sademetsät.

Kuala Lumpur savun peitossa. Kuva: Marjukka Kujanpää.

Polttojen ympäristö- sekä sosiaaliset vaikutukset ovat järkyttäviä. Kasvihuonekaasujen lisäksi savuissa on muun muassa hiilimonoksidia, otsonia, pienhiukkasia ja karsinogeenisiä yhdisteitä. Sumatralla ja Kalimantanilla (Borneon Indonesian puoli) ilmanlaatuindeksi on ollut myrkyllinen (hazardous) palojen ajan.

Palot ja savukaasut ovat vaatineet ihmishenkiä. Myös esimerkiksi maanviljelijät ovat kärsineet viljelyskasvien kärsiessä myskyllisistä kaasuista (esimerkiksi otsonista). Mehiläisten on pelätty kärsivän suuresti savuista, ja senhän tietää kuinka tuhoisat seuraukset ovat mehiläisten katoamisella. Palot ovat viime aikoina levinneet myös suojelualueille, joilla tehdään tärkeää työtä muun muassa orankien sukupuuton ehkäisemiseksi ja lajin elinkelpoisuuden säilyttämiseksi.

Kuala Lumpurissa Malesiassa ilmanlaatu on nyt kaksi kuukautta ollut epäterveellisestä hyvin epäterveelliseen, muutaman kerran vaarallinen. Eikä Malesiassa mitata lainkaan pienimpiä pienhiukkasia (PM2,5), jotka ovat kaikkein vaarallisempia ihmisille, joten todellista ilmanlaatua täällä on voinut vain arvailla. Ulos ei ole ollut menemistä, joka suomalaiselle ulkoilmaihmiselle on ollut todella korventavaa. Ihmisten lisäksi tämä tietysti vaikuttaa ekosysteemiin monin tavoin.

Kuala Lumpurissa savu on muuttanut ilmanlaadun niin huonoksi, että hengityssuojaimista on tullut arkipäivän asusteita. Kuva: Marjukka Kujanpää.

Metsät kärsivät myös savuista, eläimistä puhumattakaan. Paloalueilla asuu paljon harvinaisia ja sukupuuton partaalla olevia eläimiä, esimerkiksi juuri oranki tai Sumatran sarvikuono. Näiden ja monien muiden lajien elinolosuhteet ovat käyneet hyvin ahtaiksi metsienhävittämisen ja salametsästyksen seurauksena. Tämänhetkiset palot luonnollisesti heikentävät näiden lajien selviytymismahdollisuuksia. Täällä Kaakkois-Aasiassa paloja onkin pidetty rikoksena ihmisyyttä vastaan sekä palot on luokiteltu kansainvälisestikin tämän vuosisadan pahimmaksi ympäristökatastrofiksi.

Kaakkois-Aasiasta puuttuu todellinen poliittinen tahtotila ratkaista ongelma, joten ratkaisun on tultava enemmän kuluttajilta ja palmuöljyn käyttäjiltä. Maailmalla käytetystä palmuöljystä vasta noin 20 prosenttia on sertifioitua. Palmuöljyä on niin monessa tuotteessa (margariinit, nuudelit, keksit, karkit, jäätelö, kauneudenhoitotuotteet, pesuaineet, puhdistusaineet jne), että voisi melkein sanoa että jokainen meistä jollain tavalla on osa ongelmaa. Vaatikaamme siis sertifioitua palmuöljyä tuotteisiimme tai jos sertifioinnista ei ole tietoa, parempi välttää palmuöljyä sisältäviä tuotteita kokonaan.

Vaikka ilma onkin nyt kirkastunut, ei ongelma ole hävinnyt mihinkään. Luultavasti ensi vuonna kuivan kauden alkaessa köhimme tuskaisina saman ongelman uhreina. Ratkaisuja on paljon, mutta tahtotilaa ei tarpeeksi. Siksi onkin tärkeää, että tietoisuus lisääntyy palmuöljyn kuluttajamaissa, jospa muutos tapahtuisi sitä kautta.

Singaporessa ruokakaupat ovat jo poistaneet palojen osasyyllisiksi leimaaman paperiyrityksen tuotteita valikoimistaan ja näin asialle on saatu sekä julkisuutta että myös reagointia yrityksen puolelta. Kuluttajilla siis on väliä! Toivon sydämeni pohjasta, että tämä on viimeinen vuosi, kun sademetsiä hävitetään näin brutaalilla tavalla!