Kehnäsieni jakaa mielipiteitä; toisten mielestä se on sieni vertaansa vailla ja toiset pitävät sitä melko mauttomana ja vähäpätöisenä. Jotkut taas valittavat, etteivät vieläkään ole oppineet tuntemaan sitä. Kehnäsieni on kyllä pitkään ollut havumetsiemme ”suuri, tuntematon” ja on pelätty sen sekoittamista seitikkeihin. Molekyylibiologiset tutkimukset osoittavat, että kehnäsieni itse asiassa on seitikki! Se ei kuitenkaan muistuta suurestikaan vaarallisimpia seitikkilajeja, myrkkyseitikkejä.

Kehnäsieni on itse asiassa helppo tuntea, kun löytää tyypillisen sienen: oljenruskea lakki, joka reunoilta on hieman ryppyinen, lakin keskustassa hopeanvalkoista härmää, ”kehnää”. Jalka on kuituinen, tukeva, muodoltaan kuin koiranluu. Jalan latvaosassa on sormusmainen rengas, joka tosin irtoaa helposti. Sormusmainen renkaan muoto lienee syynä kehnäsienen ulkomaisiin nimiin, englanniksi Gypsy ja saksaksi Zigeuner, mustalainen. Renkaan yläpuolella näkyy vielä kiiltäviä revontulimaisia sahakuvioita. Aivan nuoren kehnäsienen lakki muistuttaa vanhanaikaista yömyssyä, mikä onkin antanut aiheen sen ruotsinkieliseen nimeen mormors nattmössa. Loppujen lopuksi laji on sangen helppo tuntea, kun tarkistaa useamman tuntomerkin.

Mistä kehnäsienen sitten löytää? Tavallisimmin havumetsistä, kuusikoissa, mutta voi olla runsassatoinen myös mäntykankailla. Kehnäsieni kuului aikaisemmin kauppasieniin, mutta kun kauppasieniasetus poistettiin, sitä pidetään vain suositeltavana kauppasienenä. Kehnäsienen aromia on verrattu viljoihin tai maltaisiin, mutta yhtäkaikki sitä pidetään hyvänä ruokasienenä, jonka aromi voimistuu kuivattaessa, Esikäsittely on tarpeetonta, joten sen voi paistaa sellaisenaan ja laittaa muhennokseksi tai kastikkeeksi ja valmistaa siitä vaikka maittavan piirakan.