Nelostie vetää väkeä tavallisena arkipäivänä laiskasti etelään ja pohjoiseen, mutta minä koukkaankin Joutsan kohdalta kohti Pertunmaata. Noin viiden kilometrin päässä kuohuu ja kohisee Viherinkoski kipakasta pakkasesta piittaamatta.

Olen käynyt koskella viimeksi yli 30 vuotta sitten katsomassa tukkilaiskisoja. Kisoja ei ole järjestetty enää vuosikymmeniin, ja koski on saanut laskea vettään rauhassa Suonteen ja Viherijärven välillä ilman suuria ihmismassoja.

Museosilta 1880-luvulta.

Opaskyltin mukaan varsinainen nähtävyys on kosken ylittävä 1880-luvulla rakennettu museosilta. Joutsasta puuttui tuolloin maantie, jota pitkin olisi päässyt Mäntyharjun rautatieasemalle viemään käsityö- ja maataloustuotteita kaupattavaksi. Silta ja tie ovat varmasti mullistaneet silloisten hevoskärrykuskien elämän ja ajankäytön. Perille pääsi nopeammin. Rannalla olevan siirtolohkareen sekä kallioseinämän kalliomaalaukset kertovat siitä, että koskella on käyty jo paljon ennen hevoskärryjä.

Minä tulen koskelle aistimaan rauhaa ja viipyilevää tunnelmaa. Virtaava vesi huuhtelee ajatuksia, valkoisen lumen ja tumman veden kontrasti hivelee silmää.

Tuijotan virran pyörteitä, kun koskikara puikkaa vedestä pilkistävälle kivelle. No, sinua tässä jo odoteltiinkin!

Viherinkoski
* Sijaitsee Keski-Suomessa Joutsassa Pertunmaalle johtavan 
428-tien varressa. 
Virran kupeessa on kaksi pysäköinti-levikettä sekä nuotiokatos.
* Viherinkosken vanha museo-silta on valmistunut 1888, virran rannan kalliomaalaukset ovat löytyneet 1990-luvulla.
* www.joutsa.fi

Katso kaikki Kevätretkellä-jutut >