Kangasniemellä toukokuun lopulla 2002 näin juuri kuoriutuneen lehmuskiitäjän kiipeävän hirren päähän siipiään kuivattelemaan. Kuivattelu kesti koko illan. Varhain seuraavan aamuna se oli parittelemassa. Akti kesti iltaan asti, ainakin 16 tuntia. Onko perhosten ”viattomuuden aika” aina noin lyhyt ja kestääkö parittelu noin kauan?

Perhoset ovat kasvinsyöjiä, jotka ovat monien petojen saaliseläimiä. Siksi ne yleensä tuottavat mahdollisimman paljon jälkeläisiä eli naaraan on munittava runsaasti munia.

Yksi perhosten jälkeläistuotolle tärkeä tekijä on, kuinka pian naaras pääsee munimaan. Naaraiden on kuoriuduttuaan vaarallista istua näkyvästi esillä. Luulisi, että parittelevan parin on vielä vaarallisempaa olla näkyvissä.

Jos lintu sattuu huomaamaan naaraan ennen kuin tämä ehtii paritella ja munia, koko naaraan elämä muodonvaihdoksineen on mennyt jälkeläistuoton kannalta hukkaan. Jos lintu saalistaa parittelevan parin eli kopulan, myös koiras menehtyy. Koiraan kuolema on kuitenkin kannan tuotolle vähemmän merkityksellistä, sillä koiraat voivat paritella useita kertoja.

Poikkeuksia mahdollisimman pikaisesta munimisesta ovat muun muassa sellaiset aikuisina talvehtivat lajit, jotka parittelevat vasta keväällä, sekä lajit, joiden naaraiden on nautittava ravintoa voidakseen munia kuten ilmeisesti monien päiväperhosten.

Yöperhosten naaraat eivät yleensä lennä lainkaan ennen parittelua. Ne houkuttelevat peräpäänsä hajurauhasista lähtevällä feromonilla koiraan siihen, missä ovat itse kuoriutuneet. Useimmiten parittelu alkaa iltayöllä ja pari eroaa keskiyön jälkeen. Silloin munintakin voi alkaa jo samana yönä.

Ehkä lehmuskiitäjä ei onnistunut koiraan houkuttelussa ennen kuin aamuyöllä, jolloin pari jäi paritteluasentoon koko päiväksi. Juuri kiitäjien näkee aika usein parittelevan päivälläkin, vaikka ne ovat enimmäkseen yöaktiivisia.

Kenties käyttäytyminen johtuukin siitä, että kun koiras jää paritteluasentoon, kohde vaikuttaa vielä vähemmän saaliilta kuin yksinäinen naaras. Lehmuskiitäjähän muistuttaa, sekä yksin että kaksin, käpertynyttä lehteä. Sitä on todella vaikea huomata luonnollisista lepopaikoistaan ja -asennoistaan. Pihoilla parittelevat kiitäjät huomataan helposti, koska ne istuvat epäluonnollisissa paikoissa.

Lehmuskiitäjän imukärsä on surkastunut, eikä se syö aikuisena mitään, korkeintaan juo. Toukkana kerätty vararavinto riittää siis aikuiselämän ajaksi. Monien muiden yöperhosnaaraiden on munatuotannon varmistamiseksi syötävä joko heti parittelun jälkeen tai vasta, kun ne ovat munineet osan munistaan ja siten varmistaneet jälkeläistuotantonsa alkamisen.