Kirotun siitepölyn historia
Kevään tulo tarkoittaa monelle aivastelua, räkimistä ja silmien kutinaa. Syynä ovat miljardit ilmassa kulkevat lehtipuiden siitepölyhiukkaset. Toiset taas kärsivät keskikesällä heinien saavuttaessa kukintansa huipun. Hyönteiset osaisivat hoitaa pölytyksen paljon siistimmin. Miksi nämä kasvit lisääntyvät niin ikävällä tavalla?
Suurin osa nykyisistä kasveista on nimenomaan eläinpölytteisiä, koska se on täsmällistä ja taloudellista. Kaunis yhteistyö ei kuitenkaan toimi aina ja kaikkialla. Pölyttäjien riittävyyteen ei voi luottaa karuissa ja kuivissa ympäristöissä, jollaisissa monet heinäkasvit ovat kehittyneet. Pölyttäjät eivät viihdy myöskään korkeuksissa, mikä on saanut monet kookkaat lehtipuut siirtymään tuulipölytykseen.
Tuulipölytteiset lehtipuut kukkivat ennen lehtien puhkeamista, jotta tuuli pääsisi tuivertamaan esteettä koko oksiston läpi. Pienet ja mitättömän näköiset kukat joutuvat tuottamaan valtavasti siitepölyä, jotta edes osa siitä päätyisi lajitoverin kukkiin eikä esimerkiksi järvenselälle, auton tuulilasiin tai nenän limakalvoille.