Ystäväni omenapuu: olin kuusivuotias, kun muutimme taloon, jonka pihalla kasvoit. Näin oksiesi lomassa vaaleanvihreän harsokorennon ja olin varma, että se oli keijukainen. Kirpeänmakeat talviomenasi olivat suosikkejani, poimin niitä aina malttamattomana liian varhain. Muistan niiden tuoksun.

Hoivaajani mänty: kasvoit rantakalliolla mökkialueella, jolla vietin kesiä lapsena. Rakastin kiivetä mutkaisille, vahvoille oksillesi. Tuntui, kuin olisin istunut sylissäsi. Muistan kaarnasi käsieni alla, neulastesi tuoksun auringossa ja runkoasi pitkin kulkevat muurahaiset. Muistan, millaista oli katsoa järvelle oksiesi lomasta.

Naapurini pähkinäpuu: kohosit viereisen talon pihassa Englannissa ja syksyn tullen pudotit puutarhaani saksanpähkinöitä, joita oravat juoksivat keräämässä. Seuraavana kesänä kiskoin niistä versoneita taimia vihannespenkeistä ennen kuin ne kasvattaisivat sitkeät juuret. Muistan, miten kissani istui piharakennuksen katolla ja säksätti linnuille, jotka laskeutuivat lehtiesi suojaan.

”Lähellänne tunsin yhteyttä johonkin itseäni laajempaan.”

Mikään teissä ei ollut pyhää, ja silti kaikki oli. En tarvinnut rituaaleja läheisyydessänne. Niitä ilmankin annoitte minulle kokemuksen elollisuudesta, joka poikkesi omastani, tavasta olla maailmassa ja älykkyydestä, jotka olivat toisenlaisia kuin ihmisen – mutta eivät yhtään vähäisempiä. Lähellänne tunsin yhteyttä johonkin itseäni laajempaan. Seurasin elämäänne ja ihmettelin viisautta, jolla sen syklit kääntyivät vuodenaikojen mukana. Olitte paljon minua vanhempia, ja oman elämäni tarinan pienuus valkeni minulle äärellänne.

En tiedä, onko yksikään teistä enää hengissä. Kun luen, että Suomen metsät ovat muuttuneet hiilinielusta päästölähteeksi ennen kaikkea laajojen hakkuiden vuoksi, ajattelen kaltaisianne, kaadettuja: kemikaalien usvaa, jolla puut varoittavat toisiaan vaarasta ja jota ihmisen aistit eivät pysty havaitsemaan, kaikkia elämänpiirejä, joiden kapenemisen kustannuksella oman lajini tila tällä planeetalla kasvaa.

Ajattelen kaikkea, mitä teiltä sain. Olen surullinen. Olen kiitollinen.