Kolumni: Välitön biofilia – ensiapua luonnosta

Marko Leppänen. Kuva: Tomi Setälä
Kuujärvi, Itä-Karjalan rintama talvella 1944. Korsu on saanut täysosuman, se on tulessa. Kaaoksen keskellä sotilas Harry Krogerus hapuilee lumihangella retkottavaa pahvirasiaa. Se käryää ja Krogerus sammuttaa sen manttelinsa hihalla.
Laatikossa on neljä talvehtivaa idänsiilikkään toukkaa. Intohimoinen perhosmies on ottanut suurharvinaisuuden toukat kasvatukseensa edelliskesänä. Ne oli muninut Saarijärven Pyhä-Häkissä tavattu yksilö. Nyt kranaattikeskitys on tuhonnut kaksi toukkaa. Mutta kaksi sentään näyttää ehjiltä!
Harvardin ekologi Edward O. Wilsonin hypoteesin mukaan ihmiselle on lajityypillistä tuntea biofiliaa eli elämänrakkautta. Se ilmenee yleisenä vetovoimana kaikenlaista elävää kohtaan. Niinpä biofiliaa on esimerkiksi kiinnostuksemme siihen, onko muilla planeetoilla elämää.
”Ihmiselle on lajityypillistä tuntea biofiliaa eli elämänrakkautta.”
Kriisin koetellessa meissä usein herää välitön, kiireinen biofilia (urgent biophilia). Termi on ympäristöantropologi Keith G. Tidballin ja kuvaa ilmiötä, jossa luontoon tukeudutaan ensiavun kaltaisesti.
Tätä tekivät Krogeruksen lailla lukemattomat sotilaat. Usein konstina oli hoitaa hyöty- ja koristekasveja (apuna rintataskukokoinen opas Korsupuutarha – Puutarhakasvien viljelyohjeita kenttäoloihin). Etulinjan puutarhoja tunnetaan myös nykyisistä sodista.
Kun Hiroshiman atomipommista henkiin jääneiden toimintaa tutkittiin, havaittiin noin 80 prosentissa selviytymiskertomuksista viitteitä välittömästä biofiliasta. Pienikin viherrys palautti uskoa elämään ja luonnon syklisyys muistutti katastrofienkin olevan tilapäisiä.
Ehkä tunnistat jonkun omakohtaisen kovan paikan, jolloin koit akuuttia janoa luontoon. Vastasit siihen, sait hoivaa ja voimaa. On hyvä tulla tietoiseksi ilmiöstä. Kyse on myös niiden huomioimisesta, jotka eivät pääse omin avuin luontoon. Välitöntä biofiliaa ruokkii sairaalavuoteelle tuotu verso tai alakuloisen kaverin houkuttelu metsään.
Entä sotilaan (tulevan professorin) kasvattitoukat? Eloonjääneet kaksi koteloituivat keväällä. Idänsiilikkäät kuoriutuivat naaraana ja koiraana 20.6.1944, keskellä Neuvostoliiton suurhyökkäystä. Koiras oli ensimmäinen koskaan Suomesta löydetty.