Kumma tumma tupsu tunki läpi lumen jo maaliskuussa eteläsuomalaisella suolla. Mikä kasvi se on?

Kasvi on tupasvilla, joka on metsäluonnon varhaisimpia kukkijoita yhdessä raidan, variksenmarjan ja harmaalepän kanssa.

Auringon valo tunkeutuu ­ohuen lumikerroksen läpi ja lämmittää mättään pintaa. Hangen alle voi syntyä useiden litrojenkin laajuinen onkalo, pienoiskasvihuone, jossa lämpötila on päivällä useita asteita nollan yläpuolella eikä laske yölläkään pakkasen puolelle. Tällaisessa lumiansarissa tupasvilla voi aloittaa kukkavartensa kasvatuksen jo maaliskuussa. Tavallisesti ne eivät päädy lumen pinnan yläpuolelle ennen huhtikuuta.

Ensimmäisillä on aina tukalat oltavat. Talven huonolla ravinnolla kituuttaneet teeret, jänikset ja hirvet nappailevat mielellään suihinsa ensimmäiset tupasvillan kukkaversot. Siksi mättään kukkaversot kehittyvät pitemmän ajan kuluessa: jos ensimmäiset syödään, valmistuu siemeniä myöhemmissä.

Tupasvillan varsinainen kukinta-aika on lumien sulettua huhtikuun loppupuolella tai toukokuussa; Lapissa kukinta jää kesäkuun alkupäiviin. Silloin tummista, suomuisuutensa vuoksi karvaisilta vaikuttavista kukkatähkistä työntyvät esiin keltaiset heteet ja valkoiset, rihmamaiset emin luotit. Kussakin tähkässä on sekä hede- että emikukkia, mutta emikukat avautuvat vasta, kun hedekukat ovat lakastuneet. Tuuli kantaa siitepölyn naapurin versolle.

Siemenet kypsyvät etelässä kesäkuussa, pohjoisessa heinäkuussa, ja vasta silloin tähkät muuttuvat valkoisiksi karvatupsuiksi. Siemenen tyvellä olevat kehälehtien aiheet kasvavat pitkiksi lenninkarvoiksi, jotka kiidättävät siemenen tuulen mukana usein kauaskin emokasvin luota.

Tupasvillan siementuotanto ja leviämiskyky ovat hyvät, sillä se kuuluu lähes jokaisen karun rämeen, nevan ja korven lajistoon. Sen löytää usein pieniltä, parin neliömetrin kalliosoistumiltakin suopursun ja juolukan seurasta. Tupasvilla on yleisimpiä suokasveja vielä ulkosaaristossakin.