Kuukauden laji: Naali vaeltaa myyrien perässä
Kuva: Risto Raunio / Vastavalo
Naali
VULPES LAGOPUS
Naalin tärkeintä talviravintoa ovat sopulit ja myyrät. Pienten jyrsijöiden kannat aaltoilevat muutaman vuoden sykleissä, ja nyt aallonpohjan aikaan naaleilla voi olla vaikeuksia löytää syötävää. Silloin ne joutuvat lähtemään riskialttiille vaellukselle kohti etelää.
Naaleille suunnitellut ruokinta-automaatit auttavat uhanalaista lajia selviämään talven yli. Naalin pahin kilpailija kettu ei näihin automaatteihin mahdu.
1. Ruumiin pituus ilman häntää on 50–65 senttiä. Naali on hieman kettua pienempi.
2. Päivän lyheneminen vaihtaa naalille valkoisen ja lämpimän talviturkin. Kesällä turkki on harmaanruskea.
3. Naali sietää jopa kymmeniä pakkasasteita. Sen tassujen hiussuonet laajenevat tarpeen mukaan ja estävät kudoksia jäätymästä.
Naalin äänet ovat kettua muistuttavia haukahduksia ja ulvontaa.
Naali elää puuttomalla tundralla. Se on Suomen uhanalaisin nisäkäs.
Kartan lähde: The IUCN red list of threatened species
NAALIN PERHEKALENTERI
Maaliskuussa naalilla on kiima. 2–8 sokeaa ja kuuroa pentua syntyy pesäkoloon touko–kesäkuussa. Ne alkavat itsenäistyä kesän lopulla, mutta pysyttelevät vielä syksyllä pesän tuntumassa. Naali on sukukypsä syntymäänsä seuraavana keväänä.
1000 NAALIA TAVOITTEENA
Naalin suojelu on saanut tukea EU:lta. Rahoituksen turvin Suomi, Ruotsi ja Norja jatkavat yhteistyötä lajin parissa. 2000-luvulla kanta on kasvanut näissä maissa alle 50 yksilöstä 580 yksilöön. Tavoitteena on ylittää tuhannen naalin raja kymmenen vuoden sisällä. Suomessa lajin suojelusta vastaa Metsähallitus.