Lintulaudalla keltavatsaisten talitiaisten joukossa saattaa lennellä ja sirkuttaa samanoloisia, mutta hieman pienempiä ja värittömämpiä tipusia. Kuusitiaisen (Periparus ater) voi helposti sekoittaa talitiaiseen. Sen rinta ei ole yhtä keltainen kuin talitintillä vaan pikemminkin beigenharmaa. Kuusitiaisella on valkeat posket ja niskassa valkoinen laikku. Niskan laikku ei aina näy, jos linnusta näkee vain profiilin. Selän vallitseva väri on sinisen harmaa ja siivellä on kaksi valkoista täplien muodostamaa siipijuovaa.

Kuusitiainen tarvitsee havumetsän. Kuusikot ja sekametsät ovat kuusitiaisen pesäpaikkoja ja mieleisiä elinympäristöjä. Pitkänmallisella terävällä nokallaan se kaivelee kuusenkävyn siemeniä ja napsii kirvoja, hämähäkkejä, toukkia ja muita hyönteisiä. Syksyllä kuusitiainen piilottaa ruokaa puiden oksistoon havujen sekaan talven varalle.

Lintulaudan tai kuusiaidan lintusten sirkutuksen joukosta voit kuulla myös pienen kuusitiaisen kirkkaan sirkutuksen. Äänet ovat pääsääntöisesti kaksitavuisia ja korkeita, joskus hieman säröttyviä tityy-tityy, tsii-tjyy-tsii-tjyy tai pi-tii-pi-tii äänteitä. Keväällä metsässä kiirivä useimmiten kuusenlatvuksesta käsin toistettu iskevä laulu, vi-tyy vi-tyy vi-tyy, muistuttaa hieman talitiaista, mutta on sävyltään kirkkaampi.

Ääni: Jan-Erik Bruun

kevättalvikuusitiainenlinnunääniLinnutluonnonääni

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!