Kuusitiaisia vaelsi Suomeen ja Itämeren ylikin enemmän kuin koskaan on tilastoitu, luultavasti huomattavasti enemmän kuin ainakaan puoleen vuosisataan.

Hankoniemen kärjessä laskettiin käsittämättömät 69 000 kuusitiaista 1. lokakuuta, peräti 10 000 yksilöä vilkkaimman puolituntisen aikana. Tuo päiväsumma on seitsemänkertainen lintuaseman 44 toimintasyksyn edelliseen ennätykseen (9 759 lintua) verrattuna. Vanha ennätys ylitettiin tänä syksynä kahdeksana päivänä.

Vaellus alkoi Itä-Suomesta

Aivan poikkeuksellisia kuusitiaislaumoja alkoi lennellä Itä-Suomen suurten vesistöjen rannoilla, niemenkärjissä ja salmien yli elo-syyskuun vaihteessa. Esimerkiksi Höytiäisen kanavan suistossa summattiin 1 909 vaeltajaa jo 3. syyskuuta, ja syksyn ennätyssumma 2 754 yksilöä 7. syyskuuta. Kaksi päivää myöhemmin Pyhäselän itärannalla laskettiin 1575 hätäisesti kiirehtivää kuusitiaista.

Syyskuun edetessä tiaisparvet kiirehtivät yhä lännemmäksi.

Hangon ensimmäinen huippu, 9 176 tiaista, kirjattiin 15.9., ja kuuden päivän perästä niemenkärkeen oli ehtinyt jo 26 546 yksilöä. Samana päivänä 21.9. Päijänteen etelään pakottamia kuusitiaisia lensi Luhangan Vuoksensalmen yli 11 715 yksilöä, ja Kustavin Vuosnaisten kalliollakin laskettiin jo 3 459 lintua.

Sitä mukaa kuin vaeltajien lukumäärät Manner-Suomessa laskivat syyskuun puolivälistä alkaen idästä länteen, eteni vaellusrintama vääjäämättä kohti lounaissaaristoa. Esimerkiksi 10. lokakuuta Signilskärin lintuasemalla Ahvenanmaalla laskettiin 13 687 kuusitiaista.

Todelliset tiaismäärät ovat selvästi suurempia, varmasti moninkertaisiakin, sillä havainnointi on monina päivinä jatkunut vain muutamia tunteja, ja silloinkin osa linnuista on jäänyt huomaamatta.

Rengastettujen yksilöiden perusteella samat yksilöt lentävät ainakin satoja, osa todennäköisesti jopa tuhansia kilometrejä. Varovaisestikin arvioiden Suomeen saapui tänä syksynä jopa miljoona kuusitiaista, pelkästään Hangossa havaittu määrä lähentelee neljännesmiljoonaa.

Vaellus jatkuu, kunnes lintujen sisäinen muuttovire hiipuu, ja ne asettuvat keskitalveksi aloilleen. Kaikilla vaelluslinnuilla on taipumus pyrkiä palaamaan kohti lähtöseutujaan, mutta vain vähemmistö siinä yleensä onnistuu.

Kuusitiaisistakin ylivoimainen pääjoukko vaeltajista on viime kesän poikasia, joista muutenkin kuolee tyypillisesti reilusti yli puolet ensi kevääseen mennessä, saati vaarallisilla ja voimia vievillä vaellusmatkoilla ravinnon niukkuuden, myrskyjen, merenylitysten, petolintujen ja muiden vaarojen vuoksi.

Vaeltajat saapuivat Venäjältä

Suomessa kuusitiaisia pesii noin 40 000–70 000 paria, ja talvikantammekin on korkeintaan muutamia satoja tuhansia. Kaakkois- ja Itä-Suomessa, missä vaellus havaittiin ensin, kuusitiainen on hyvin harvalukuinen pesimälintu.

Vaeltajat ovatkin lähteneet liikkeelle Venäjältä, osa ehkä Uralin tienoilta asti. Kuusitiainen pesii Venäjän-Karjalassa ja idempänä Perämeren leveysasteille asti.

Lintuvaellusten pääsyinä pidetään laajoilla alueilla tavallista paremmin onnistuneita pesintöjä, sekä samaan aikaan huonontunutta ravintotilannetta. Kuusitiainen kerää talvivarastoiksi tuhansia kuusensiemeniä, ja luultavasti niistä on ollut erittäin paha pula maamme itäpuolella. Myös käpytikkoja vaelsi heinä-elokuussa poikkeavan paljon itärajamme takaa.

Kuusitiaisten ja muiden vaeltajien voimakkaimmat liikehdinnät ovat kuitenkin niin rajuja, laaja-alaisia ja äkkiarvaamattomia, että kaikkia syitä niihin ei todennäköisesti tunneta.