Isolompolon rannassa, koti-Muoniossa, on sopivankokoinen ystävällinen kaltio, joka pulputtaa sulana keskellä talven hirmupakkasiakin. Sitä täytyy käydä tervehtimässä joka kerta, kun Ratsutiellä ja sen metsissä kuljeskelee. Olin niin pieni ensimmäistä kertaa sen nähdessäni, etten edes muista sitä. Ja viimeksi kävin kaltiota katsomassa kuukausi sitten, vaikka en kotikylässä enää asukaan. Tämä kaltio on ihana, hauska ja kiinnostava. Se on energinen ja iätön. Se ei ole suuri, mutta ehkä juuri siksi siitä on tullut niin tuttu ja turvallinen.

Kuva: Hanna Kylaniemi.

Näin muistelee Hanna Kyläniemi käyntejään tutulla katiolla eli lähteellä. Kysyimme lähteisiin liittyviä muistoja, teiltä rakkaat lukijamme, ja saimmekin pulahtaa yli 80 vastaajan virkistävään lähdemuistoon. Tässä poimintoja meille tulleista vastauksista!

Ikimuistoiset lähderetket vanhempien ja isovanhempien kanssa

Monet ovat päässeet lähteen äärelle sukupolvien ketjussa äidin tai isän reppuselässä, jotkut myös mummon tai vaarin tai ukin jalanjäljissä – kuten Saara V:n koskettava muisto hänen ukistaan osoittaa:

Ukkini kuoli 2005 syöpään. Hän oli koko elämänsä asunut lähellä luontoa Kuhmon ja Lieksan metsissä kalastaen, marjastaen ja lapsenlapsia opettaen luonnon ihmeistä. Viimeisinä päivinään kuolinvuoteellaan hän toivoi vettä elämänlähteestä. Jos hän saisi juoda elämänlähteen vettä, hän varmasti paranisi. Hänen veljensä lähti etsimään tätä lähdettä heidän lapsuuden maisemistaan Kuhmon erämaasta ja löysi maasta pulppuavan vesilähteen, elämänlähteen. Vesi ei kuitenkaan ehtinyt perille ajoissa. Tänä vuonna kokoonnuimme lähteelle muistelemaan ukkia rakkaudella isolla porukalla 4. polvessa 20 vuotta myöhemmin.
Saara V.

Vaarin kanssa käytiin hakemassa lähteeltä vettä isoon juomakanisteriin, kun olin lapsi. Vaari kertoi tarinoita metsän asukkaista, osa niistä oli oikeasti olemassa, osa heräsi eloon mielikuvituksessa. Nuo hetket olivat niin väkeviä, että muistan ne elävästi vieläkin.
Johanna Ranta

Olisinkohan ollut jotain 4–5-vuotias, kun teimme äidin ja isän kanssa retken tai sunnuntaikävelyn metsään. Isä kantoi minua reppuselässä ja pysähdyimme metsälähteelle juomaan niin raikasta ja kirkasta lähdevettä. Isä teki tuohesta lipin, jolla otti vettä lähteestä ja siitä joimme. Se oli jotain, jota en ollut aikaisemmin nähnyt enkä myöhemminkään. Oli aurinkoinen kesäsunnuntai, mieli iloinen ja onnellinen. Tämä muisto on 1950-luvulta.
Aune Saastamoinen

Isoäitini pihan lähellä oli kirkas lähde, josta katsoin pienenä kuvaani. Olin kuullut, että lähteen vesi on raikasta ja puhtainta. En uskaltanut mennä kovin lähelle lähdettä, koska pelkäsin putoavani sinne. Muistan nähneeni lähteessä kirkkaan kuvani, jota kävin usein ihailemassa.
Mirja Marjoniemi

Lähteen satumainen maailma

Lähteet ovat kutkuttaneet monien mielikuvistusta. Niissä on ajateltu asuvan vesihiisiä tai muita veden haltioita. Lähteisiin on läpi vuoden sulina pysyneinä paikkoina myös liittynyt jotakin taianomaista ja maagista. Tarja Lohi löysi lähteestä pienenä tyttönä suorastaan aarteen:

Olin ehkä 12-vuotias kun löysin metsästä lähteen ja siellä kimalteli kultahippuja. Kävin päivittäin sitä keräämässä monin eri menetelmin pikkupurkkiin ja olin aivan tohkeissani. Vanhempani olivat hämmentyneitä, että miten kertoa sen olevan katinkultaa ja antoivat minun siitä riemuita. En muista miettineeni sen rahallista arvoa, se vaan oli niin kaunista siellä ja kimalteli pikkupurkissa upeasti. Jotenkin kuitenkin tajusin sen olevan katinkultaa ja ymmärsin sen olevan kauneinta juuri siellä lähteessä. Kunpa vielä voisin sen nähdä nyt 50 vuoden jälkeen ja ottaa kuvan paikasta.
Tarja Lohi

Lapsuuden kesinä vierailimme serkkujemme mökillä. Mökillä ei ollut tällöin sähköjä taikka juoksevaa vettä. Illat vietettiin lempeässä kynttilän valossa ja vedet saunalle kannettiin viereisestä järvestä. Soutuveneellä soudeltiin läheiselle lähteelle hakemaan juomavettä. Lapsena se tuntui niin maagiselta ja erityiseltä. Muistan, miten hyvältä vesi maistui.
Tiina Tikka

Yli 5 vuotta sitten edesmennyt isäpuoleni näytti kauniin pienen lähteen metsän kätkössä, sellaisen satumaisen koskemattoman metsän syvyyksissä. Pesin sillä käteni ja kasvoni kuuman kesäpäivän päätteeksi, se oli niin raikasta ja niin puhdasta. Hän kertoi mitä kaikkea lähteen vedellä voikaan parantaa. En enää ole asunut pienessä pitäjässä, mutta en unohda koskaan tuota lähdettä ja sitä millainen satumainen maailma sen ympärillä oli.
Marianne

Vain harva lähde on saanut nimen

Maamme lähteiden tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta niitä arvellaan olevan jopa 400 000! Vain harva niistä on nimetty. Muutamissa vastauksissa kuitenkin mainittiin myös näitä lähteiden nimiä.

Ainoa tuntemani lähde on Choraeuksen lähde Ruissalon saaressa Turussa. Olen pikkuflikkana kauan sitten istuskellut sen reunalla munkki- ja mehutauolla Ruissaloon suuntautuneilla kävelyretkillä. Lähde on saanut nimensä kirjailija Mikael Choraeuksen mukaan. Sen tiedetään olleen 1800-luvulla kaupunkilaisten ja erityisesti ylioppilaiden virkistyspaikka. Ainakin turkulaiset ovat vakuuttuneita siitä, että Turussa opiskellut Runeberg runossaan ”Sua lähde kaunis katselen” tarkoittaa juuri tätä lähdettä. Pyöreää lähdettä ympäröi kiveys ja kivireunus, jotka ennallistettiin 2020-luvulla.
Brita Löflund

Köyliön Kuninkaanlähde oli hieno elämys, kun sen näki ensi kertaa vuonna 1977. Ei ollut pikkupoika ennen nähnyt niin kirkasta vettä luonnossa.
Jussi Matilainen

Lähteet ovat myös oivia retkikohteita

Lähde voi yllättää metsäretkeläisen iloisesti, jos sen löytää pulputtamasta polun varrelta täysin sattumalta. Joku voi taas lähteä retkelle nimenomaan etsimään lähteitä – ja menettää samalla sydämensä, kuten Ulla Kinnunen muistelee:

Kesä tuli ja lumi ei ollut enää esteenä, joten lähdin etsimään lähteitä, joita alueella näytti olevan. Löysin lähteen, joka oli kivikkoisessa maastossa. Pinnan läpi kuvastui pohjakiviä. Toinen lähellä oleva lähde oli suhteessa merenpinnan tasoon noin 35 metriä korkeammalla. Tämä lähde vei sydämeni! Lähde oli pyöreähkö. Laskupuro sukelsi hieman alempana puun juurakon alle ja siitä edelleen alempana virtaavaan ojaan. Myöhemmin en terveudellisistä syistä päässyt käymään lähteellä. Ystäväni soitti, tuli käymään ja vei minut lähteelle. Oli koskettavaa päästä lempilähteelleni yhdessä ystävän kanssa.
Ulla Kinnunen

Jyväskylässä Ankeriasjärven suojelualueella on ainoa metsäretkiini osunut lähde. Se on täysin luonnontilassa. Korkeamman pohjaveden aikana sen pohjassa kuohuu useampi silmäke. Liiat vedet valuvat metsää pitkin läheiseen paikoin ihmisen parantelemaan puroon. Sieni- ja metsäreissuillani aina pysähdyn hetkeksi katsomaan lähdettä.
Jorma Aaltonen

Kuva: Jorma Aaltonen.

Puolison kanssa tulee kierrettyä lähteitä useamman kerran kuussa.
Nanna Nevatalo

Täällä Savossa saamme hanasta kotiimme raikasta lähdevettä, jota pumpataan kylän tarpeeseen Lähdeperän suuresta lähteestä. Vesi virtaa läpi talven pitäen rantaa sulana. Siellä on myös pieni yksityinen vanhojen metsien suojelualue, jossa viihdyn.
Kaarina Heiskanen

Kuva: Kaarina Heiskanen.

Lämmin kiitos kaikille lähdemuistonsa lähettäneille!

Vastaajien kesken arvottiin Jenni Räinän kirja Veden ajat (Like 2025). Kirjan voitti Päivi Sääskilahti, jonka jännittävä muisto liittyy mummolan lähteeseen ja vesihiiteen: Mummolassa oli lähde. Hieman pelkäsin, että sieltä nousee joku vesihiisi tai jokin käsi vetää minut lähteeseen, joka on pohjaton.

Digitilaajille: Lue Jenni Räinän artikkeli lähteistä.