Peippo (Fringilla coelebs) ja järripeippo (Fringilla montifringilla) ovat kiinnostava lajipari. Peipon pääelinalue on Lapin eteläpuolella, mutta niitä on pohjoisinta Suomea myöten, kuitenkin mitä pohjoisempana, sitä vähemmän. Järripeipolla tilanne on päinvastainen; pääelinalue on Oulun korkeudelta ylös Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa; mutta niitä pesii myös esimerkiksi eteläisen Suomen puronvarsi- ja kuusikkokorvissa siellä, missä sellaisia vielä on jäljellä.

Molemmat peippomme muuttavat talveksi pois, mutta aina jää pieni joukko yrittämään talvehtimista. Jos vain ravintoa on riittävästi saatavilla, onnistumisen mahdollisuudet ovat hyvät – ellei sitten varpushaukka, varpuspöllö tai kissa nappaa saaliiksi.

Mitä syövät? Peipot ja järripeipot hakeutuvat mieluusti ruokinnoille. Ne syövät erilaista siemenravintoa ja marjoja. Auringonkukansiemenet ja hienoksi murskattu maapähkinä ovat energiapitoisina hyvää tarjottavaa. Kun keväällä takatalvi iskee, myös jo tänne saapuneita paluumuuttajia ilmaantuu ruokinnoille – talvehtijoihin verrattuna niiden höyhenpuvun värit ovat kirkkaammat. Kannattaa pitää varastossa siemeniä ja maapähkinöitä takatalvimyräkän varalta.

Ääntely: Talvella peipot ja järripeipot ovat hiljaisia, lähinnä kuulee kutsuääntä: peipolla kirkkaampi fink fink, järripeipolla nasaali ja napakka dzääh. Peipon laulua on voimakasta ja reipasta; järripeipolla tasainen ryystävää, hieman viherpeippomaista mutta matalampaa ja karkeampaa. Aivan kohta laulua pääsee taas kuulemaan.

Kuva: Markus Varesvuo. Peippokoiras, paluumuuttaja, värit kirkkaat.