Pyysimme lukijoitamme kertomaan kokemuksiaan luontokato- ja ilmastonmuutosdenialismista. Lisäksi kysyimme, mikä erityisesti pohdituttaa luontokadon ja imastonmuutoksen torjunnan osalta ja ovatko vastaajien omat näkemykset näistä ilmiöistä ajan mittaan muuttuneet.

Vaikka kysymykset olivat laajoja ja haastavia, saimme lähes 40 vastausta, joissa aihetta pohdittiin monipuolisesti ja syvällisesti. Lämmin kiitos vastauksista!

Vastauksissa painottuvat huoli ja turhautuminen siitä, että ilmastonmuutokseen ja luontokatoon liittyvät faktat sivuutetaan eikä niiden akuuttius näy ihmisten arkielämässä eikä poliittisessa päätöksenteossa. Toivon ylläpitämistä pidetään silti tärkeänä, samoin sinnikästä ja ripeää toimintaa sekä aiheesta viestimistä.

Lue myös: Minäkö denialisti? Luontokato- ja ilmastodenialismi valtaavat alaa julkisessa keskustelussa

Vastuun välttely ja ongelmien sivuuttaminen turhauttavat

Vastaajat nostavat esiin etenkin ilmastodenialismin, kun taas luontokatodenialismia pohditaan vähemmän.

Tämä ehkä ilmentää sitä, että ilmastodenialismi on käsitteenä vakiintuneempi ja luontokato on toistaiseksi usein jäänyt ilmiönä ilmastonmuutoksen varjoon.

Luontokatodenialismi mainitaan etenkin metsien osalta, kuten Nina-Maria Heinosen vastauksessa:

Sosiaalisen median alustoilla lähtökohtaisesti. Ei osata erottaa säätä ilmastosta. On ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti usko ilmastonmuutokseen, joka johtuu ihmisen ja teollistumisen vaikutuksista. Luontokatodenialismia myös ilmenee ja sitä vastaan puhutaan vahvasti sosiaalisessa mediassa. Vedotaan usein siihen, että Suomen pinta-alasta niin suuri osa on metsää, ettei luontokatoa ymmärretä.

Denialismin ilmenemismuodoista mainitaan etenkin ihmisen vaikutuksen sekä itsen ja oman maan vastuun vähättely. Vastaajat tuovat esiin myös ongelmien sivuuttamisen. Asia tiedetään ja ymmärretään, mutta se ei näytä vaikuttavan arkeen:

Käytännössä sellaista, etteivät ihmiset välitä tekojensa seurauksista, vaikka tietävät/pitäisi tietää, että lentäminen, autoilu, eläinperäisten asioiden syöminen, myrkkyjen käyttö, rakentaminen, metsien hävittäminen etc. aiheuttavat ilmastokriisiä ja luontokatoa. Joka päivä myös sanallista denialismia somen keskustelupalstoilla.
Johanna Hellman

Hyvin harvoin kohtaan varsinaista denialismia, mutta hyvin paljon asian ohittamista. Suurin osa tuntemistani ihmisistä on ajatuksiltaan ainakin periaatteessa ympäristömyönteisiä. Selvästi pienempi osa on sitä myös tekojen tasolla. Lomamatkoille lennellään useita kertoja vuodessa, työmatkat kuljetaan autolla pääkaupunkiseudulla ja elämän keskeinen sisältö tuntuu olevan tavaroiden hankkiminen.
Juha Mäkinen

Suurin osa tuntemistani ihmisistä on ajatuksiltaan ainakin periaatteessa ympäristömyönteisiä. Selvästi pienempi osa on sitä myös tekojen tasolla. Lomamatkoille lennellään useita kertoja vuodessa, työmatkat kuljetaan autolla pääkaupunkiseudulla ja elämän keskeinen sisältö tuntuu olevan tavaroiden hankkiminen.

Eniten sellaista arkipäivän denialismia, sitä että ollaan ajattelematta kokonaan asioita ikään kuin niitä ei olisi silloin olemassa. Tätä tapahtuu sekä politiikassa että ihmisten oman toiminnan tasolla. Poliittisesti vastustetaan ilmastotavoitteita ja yritetään tulkita tutkimustuloksia esimerkiksi metsistä haluttuun suuntaan, niin että ”meidän” ei tarvitsisi tehdä mitään, vaan voisimme vain kuluttaa ja hakata enemmän. Arkipäivän tasolla korkeakoulutetutkin keskiluokkaiset perheet lentävät viikonloppu- ja lyhytlomille. Poliittisesti tämäkin tietysti mahdollistetaan.
Aarni Tarvainen

Denialismi tunnistetaan myös yhteiskunnan tasolla

Yksilötason denialismin lisäksi vastaajat tunnistavat laajemman rakenteellisen, yhteiskunnallisen ja poliittisen denialismin. Esimerkiksi Eveliina Koutsoubos analysoi denialismia yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasolla. Tiettyjä asioita pidetään itsestään selvinä. Koutsoubos kirjoittaa: Maanpuolustus ja huoltovarmuus pyhittää kaiken.

Etenkään talouskasvun välttämättömyyttä ei kyseenalaisteta.

Sitähän kohtaa joka päivä joka puolella koko ajan: talouden pitää kasvaa, pitää rakentaa lisää koko ajan ympäristöstä välittämättä jne.
Seppo Säilä

Ihan perussettiä eli sanotaan, että ei uskota siihen niin kuin kyseessä olisi joku mielipideasia. Somessa sitten taas aiheesta puhuessa haukutaan, nimitellään ja solvataan. Tosi tyypillinen on myös argumentti, että ilmastotoimiin tai luontokatotoimiin ei ole vaan rahaa, koska talouskasvu ennen kaikkea.
Maarit Snellman

Denialismin katsotaan myös hyödyttävän monia tahoja esimerkiksi taloudellisesti.

Ystävien ja sukulaisten piirissä kaikki tietävät ilmastonmuutoksesta, ja monet ovat tavallaan huolissaan. Kuitenkin moni lentää useinkin lomamatkoille eikä näytä tuovan sitä huolta käyttäytymiseen ja tekoihin. Olen seurannut/tuonut esille metsäsektorin julkisia materiaaleja (haastatteluja, kannanottoja, verkkosivuja), jotka ovat täynnä viherpesua ja disinformaatiota – jotta heidän kestämätön toimintansa voi jatkua. Henk.kohtaisesti olen kokenut vähättelyä, tytöttelyä ja kaikenlaista ad hominem -taktiikkaa. ”Mutta kun [Intia,…]”
Emma Wiik

Ystävien ja sukulaisten piirissä kaikki tietävät ilmastonmuutoksesta, ja monet ovat tavallaan huolissaan. Kuitenkin moni lentää useinkin lomamatkoille eikä näytä tuovan sitä huolta käyttäytymiseen ja tekoihin.

Markku Ojanen pohtii denialismia politiikan välineenä ja luonnonsuojelun turhaa politisoimista:

Ilmastonmuutos – jos on kylmä jakso talvella, aletaan välittömästi kiistää ilmastonmuutoksen olemassaoloa yhden satunnaisen ajankohdan mukaisesti. Elokapinan määrittely terroristijärjestöksi on varsin ylireagoiva. Luontokatodenialismi – hyvä ja tuore esimerkki on susivihan ottaminen poliittiseksi aseeksi. Yleisesti luonnonsuojelun nimeäminen osaksi vihervasemmistolaista aatteetta on suorastaan oksettava väite luonnonsuojelun näkökulmasta. Luonnonsuojelu on puoluerajat ylittävää epäpoliittista vastuunkantoa.

Denialismia kohdataan niin perheen kesken kuin työyhteisöissäkin

Vastaajat ovat kohdanneet denialismia niin omassa suvussaan kuin työyhteisössään. Useat vastaajat nostavat esiin sosiaalisen median merkityksen. Vastaajat korostavat myös median roolia. Esimerkkinä denialismista nostetaan esiin esimerkiksi se, että lemmikkieläinten ilmastovaikutuksista ei juurikaan uutisoida.

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump mainitaan esimerkkinä denialismista muutamassa vastauksessa, vastausten ainoana henkilönimenä.

Tiedevastaisuus tunnistetaan yhdeksi denialismin muodoksi. Vähätellään tiedeyhteisöjä ja uskotaan tuntematyomien lähteitten julkaisuja, kirjoittaa Anne Cederlöf. Seppo Vuolanto toteaa, että luonnon tutkimista pidettiin turhana jo 1970–1980-luvulla. Anssi Junnila ja Janne Leppänen tuovat esiin, miten ihmiset luontokadon osalta luottavat mieluummin omiin yksittäisiin havaintoihinsa kuin tieteeseen ja seuranta-aineistoihin.

Ilmastonmuutoksesta. Alkuaikoina se oli sitä, että ilmiön olemassaoloon ylipäätään ei uskottu. Suhtautuminen oli, että kelit vain vaihtelee. Nyttemmin vaikuttaa muuttuneen siihen suuntaan, että ilmiö myönnetään, mutta ei myönnetä sen olevan ihmisen aiheuttama. Ja vaikka olisikin ihmisen aiheuttama, niin ei ainakaan suomalaisilla ole vaikutusta. Luontokadosta. Lajien vähenemistä ei uskota, ”koska on meillä hömötiaisia, niin ei se voi olla uhanalainen”. Jos väheneminen uskotaan, niin se selitetään lajin heikkoudeksi ”sukupuuttoja on aina ollut, heikot sortuu”. Tai sitten että on niitä Venäjällä.
Janne Leppänen

Osa vastaajista toteaa, ettei ole törmännyt denialismiin, ainakaan jos se tulkitaan pelkästään luontokadon tai ilmastonmuutoksen olemassaolon täytenä kieltämisenä.

En muista törmänneeni ilmasto- tai luontokatodenialismiin. Tuntemani ihmiset vaikuttavat onneksi ymmärtävän, että ilmastonmuutos ja luontokato ovat todellisia.
Linda From

Alkuaikoina se oli sitä, että ilmiön olemassaoloon ylipäätään ei uskottu. Suhtautuminen oli, että kelit vain vaihtelee. Nyttemmin vaikuttaa muuttuneen siihen suuntaan, että ilmiö myönnetään, mutta ei myönnetä sen olevan ihmisen aiheuttama.

Ovatko toimet riittäviä? Luontokadon ja ilmastonmuutosta torjunnan keinot huolettavat

Ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunnan osalta vastaajat tuovat esiin huoltaan, ovatko toimet riittäviä ja auttaako oikeasti enää mikään. Vastauksissa näkyy myös turhautuneisuus reagoimisen ja toimien hitauteen sekä poliitikkojen toimiin.

Talous- ja luonnontieteilijät jne. ovat jo kehittäneet vahvan perustan kyseenalaistaa talouskasvun ja kapitalismin. Näin on ollut kauan (kuten ilmastotieteen), mutta kestää kestämättömän kauan ennen kuin yhteiskunta liikahtaa. Vieläkin tuudittaudutaan siihen, että kyllä tämä tästä teknologian turvin eikä meidän tarvitse muuttua (sähköautoilmiö), samaan aikaan kun ollaan vakavasti pudottu kelkasta ja ekosysteemit ja ihmisetkin ovat alkaneet kuolla. Vaikka tiedostan artikkelin selittämät psykologiset ilmiöt, ne ovat mielestäni hävettäviä. Miten voidaan olla niin sokeita, tyhmiä ja itsekkäitä?
Emma Wiik

No tietysti ihmisen ahneus. Miten onkin, että kasvihuoneilmiö on jo hyvänen aika 200 vuotta tiedetty ilmiö, mutta ihminen senkun jatkaa samaan malliin. Ja arktiselle oikein kilpaa rynnistetään, jotta saadaan mineraaleja ja öljyä. Tekosyy tälle on tietysti ”turvallisuus”.
Jaakko Suorsa

Toisaalta tuodaan esiin, että äänestyspäätöksillään ihmiset pystyisivät valitsemaan arvomaailmaansa vastaavia poliitikkoja. Jostain syystä ihmisen kertomat arvot ja heidän äänestyspäätöksensä eivät kuitenkaan aina kohtaa.

Se että ihmiset äänestävät toistuvasti niitä, jotka eivät tee tarvittavia toimia ja jopa pahentavat tilannetta toimillaan. Kuitenkin kyselyiden mukaan enemmistö Suomessa on kuitenkin huolissaan ilmastosta ja luonnosta. Tämä ei vaan realisoidu äänestyspäätöksissä. Ja en tätä kertakaikkiaan ymmärrä.
Maarit Snellman

Muuttuvan perustason syndroomaa (shifting baseline syndrome) on tieteellisessä kirjallisuudessa pohdittu monentyyppisten ympäristömuutosten suhteen. Kyselyyn vastanneista Johanna Hellman on huolissaan ihmisen tottumisesta luontokatoon ja ilmastonmuutokseen:

Se, että ihmiset tottuvat siihen, että luonto ympäriltä häviää pikkuhiljaa ja ilmaston ääri-ilmiöt lisääntyvät, eivätkä usko voivansa vaikuttaa. Tapahtumien nopeus, ja se ettemme enää ehdi tehdä riittäviä muutoksia.

Se, että ihmiset tottuvat siihen, että luonto ympäriltä häviää pikkuhiljaa ja ilmaston ääri-ilmiöt lisääntyvät, eivätkä usko voivansa vaikuttaa.

Seppo Säilä tuo esiin haasteita luonnonsuojelun ja ilmatonmuutoksen torjunnan välillä: Lisäksi tuuli- ja aurinkovoimaa rakennetaan usein ympäristöstä piittaamatta. Ilmastonmuutosta yritetään usein torjua tuhoamalla luontoa, ikään kuin tarkoitus pyhittäisi keinot.

Useissa vastauksissa kyseenalaistetaan talouskasvu ja kapitalismi.

Myös se, että halutaan pitää kiinni kynsin hampain nykyisestä talousjärjestelmästä eikä sitä laajalti kyseenalaistetakaan, vaikka on päivänselvää, että kapitalismi on tuhoamassa Maapallon elämän edellytyksiä. On vaikea käsittää, miten ei vaan ymmärretä, että ilman toimiva luontoa ei ole myöskään mitään muuta, eikä edes rahaa ja taloutta.
Jasmina Schreck

Yhtenä ratkaisuna nähdään myös ruokajärjestelmän muuttaminen.

Se, että ruokajärjestelmään ei vieläkään haluta puuttua, vaikka se olisi erittäin tehokas tapa torjua sekä luontokatoa että ilmastonmuutosta. Kasvisruoka olisi myös ihmisten terveydelle parempi kuin nykyinen ruokavalio, eläinten olosuhteista puhumattakaan.
Jasmina Schreck

Toisaalta pohditaan vihreän siirtymän oikeudenmukaisuutta.

Ihmisten olematon kyky ajatella syy-seuraussuhteita sekä niin kotimaisen kuin globaalin politiikan taantuminen menneisyyteen. Toisaalta myös vihreän siirtymän hinta niille ihmisille, jotka eivät työskentele hyväpalkkaisissa työtehtävissä tai saa isoja pääomatuloja. Elintasohan ei tule ikinä laskemaan varakkaimmalla väestön osalla vaan nämä voivat varallisuutensa turvin jatkaa ylikulutusta, vaikka maailma palaisi ympäriltä.
Marjo Saarinen

Vastaajat pohtivat myös, miten luontokadosta ja ilmastonmuutoksesta tulisi viestiä kauhistelematta mutta niin, että mahdollisimman moni kokisi asiat tärkeiksi.

Luonnon tila on yhteinen huolenaihe

Osa vastaajista totesi ilmastonmuutosta ja luontokatoa koskevien näkemystensä muuttuneen, osa sanoi niiden säilyneen samoina. Vaikka vastaukset vaikuttavat vastakkaisilta, ne ilmentävät lopulta samaa asiaa: huolta luonnon tilasta. Osa vastaajista totesi olleensa jo alun perin huolissaan, osa vastasi huolensa syventyneen.

Eivätpä juuri kun niitä olen jo vuosikymmenet pohtinut varhaisen luontoharrastuksen ja sittemmin biologin ammatin myötä. Enemmän vain pessimismini lisääntynyt. Parempaan pitäisi jaksaa uskoa ja toivoa, mutta vaikeaa se on.
Anssi Junnila

Huoli on muuttunut ahdistukseksi ja kauhuksi.
Johanna Hellman

Vastaajat totesivat näkemyksen luonto- ja ympäristöasioista syventyneen ja kiinnostuksen kasvaneen. Tieto voi muuttaa näkemyksiä.

Eivät oikein. Nuorena intuitiosta, logiikasta ja havainnoista lähteneet tulkinnat ovat vahvistuneet opiskelun ja tutkimisen myötä. Kaikki tämä on ollut valitettavan ennustettavaa. Kunpa olisi myös pystynyt ennustamaan strategian, jolla ilmastonmuutoksen ja luontokadon olisi saanut ajoissa torjuttua. Sen kristallipallon puuttuminen harmittaa.
Emma Wiik

Kaikki tämä on ollut valitettavan ennustettavaa. Kunpa olisi myös pystynyt ennustamaan strategian, jolla ilmastonmuutoksen ja luontokadon olisi saanut ajoissa torjuttua. Sen kristallipallon puuttuminen harmittaa.

Eniten pessimismiä herättää vastaajissa ilmastonmuutos, joka on globaali ilmiö ja jonka torjuminen edellyttää myös kansainvälistä yhteistyötä. Toiveikkaampia vastaajat sen sijaan ovat kotimaan luontokadon pysäyttämisen suhteen, jonka he näkevät tarvittavaa asennemuutosta ja keinoja vaikuttaa.

Ilmastonmuutoksesta aluksi itsekin olin sitä mieltä, että säiden vaihtelua on aina ollut. Sittemmin ajatus on muuttunut siihen suuntaan tokko sille mitään mahdetaan, kun ihmiskunta kokonaisuutena ei halua saavutetuista eduista tinkiä. Luontokatoon Suomessa sen sijaan uskon, että voidaan vaikuttaa ja siihen pitäisi laittaa rahallista ja neuvonnallista panosta. Ihmisen elämä on väistämättä aina jollain tavoin luontoa käyttävää. Joten metsien käsittelyllä, ruuantuotannolla, kotipihan hoidolla on merkitystä ja ne ovat omistajiensa päätäntävallassa, toki taloudellista mahdollistamista tarvitaan.
Janne Leppänen

Toivo luo toimintaa, ja yhteistyössä on voimaa

Vastaajien huoli luontokadosta ja ilmastonmuutoksesta on syvää, ja monet toteavat taistelevansa toivottomuuden ja kyynistymisen kanssa.

Edellä mainittuun viitaten: olen pessimistinen sen suhteen, että ihmiskunta pystyisi kokonaisuutena ottaen skarppaamaan riittävästi. Poliittiset päättäjät joutuvat pitämään kansalaiset tyytyväisinä, ja kansalaisista suurin osa keskittyy vain aineelliseen hyvinvointiinsa. Talouselämän päättäjät puolestaan keskittyvät vain liikevaihdon kasvattamiseen, ja vaikka esim. teollisuuden prosessien energiatehokkuuteen tehtäisiin parannuksia, energian kokonaiskulutus kasvaa jatkuvasti.
Juha Mäkinen

Vastaajat tuovat kuitenkin esiin myös myönteisiä esimerkkejä asenteiden muuttumisesta. Ratkaisuja löytyy, aina yksilöiden pienistä toimista laajempaan kestävyysmurrokseen. Asenteet voivat muuttua.

Janne Aro ottaa rohkeasti itsensä esimerkiksi asennemuutoksesta: 1980–90-luvun vaihteessa oli intohimoinen perhosten tarkkailija ja keräsinkin niitä jonkun verran tauluun. VAPO aloitti ”perhossuollani” turpeennoston ja asenteeni muuttui. Aloin lajien kuvaamisen. Lopetin keräilyn. Tajusin look after nature, look to the future -lakki päässä, että ihminen vaikuttaa luontoon peruuttamattomasti. Perustin niityn kotini lähelle ja toivoin, että se korvaisi vähän menetettyä aluetta. Asenteeni muuttui suojelun suuntaan, mikä maa- ja metsätalouspitäjässä rajoittui itsenäiseksi touhuiluksi.

Juha Mäkinen kuvaa osuvasti kestävyysmurrosta sekä sitä, miten se voisi lisätä hyvinvointia: Olen koko aikuisikäni nähnyt asian niin, että jonkinlainen ”degrowth” olisi ainoa kestävä ratkaisu sekä henkilökohtaisella että yhteiskuntien tasolla. Vähemmän tuotantoa, vähemmän kulutusta, vähemmän energiankäyttöä, vähemmän jätettä. Enemmän hyvää, hidasta elämää.

Vähemmän tuotantoa, vähemmän kulutusta, vähemmän energiankäyttöä, vähemmän jätettä. Enemmän hyvää, hidasta elämää.

Vahva luontoyhteys toisaalta lisää huolta mutta auttaa toisaalta toimimaan.

Kun oppi luonnosta lisääntyy ja oma luontosuhde syventyy, niin myös huoli luonnon hyvinvoinnista kasvaa. Moniulotteinen luontosuhde antaa myös avaimia ottamaan osaa ja vaikuttamaan ympäristön hyväksi.
Piatta Nousiainen

Toivo ja toiminta kulkevat käsi kädessä, eikä toista ole ilman toista. Yhdessä tekeminen luo sekä toivoa että toimintaa. Milla Vanhanen osuu asian ytimeen: Mietin joka päivä, tuleeko maapallon saastuttaminen ja roskaaminen ikinä loppumaan. Monet eläimet ovat lopuillaan ilmastonmuutoksen takia. Haluan todellakin tehdä asialle jotain, mutta en pysty siihen yksin, kaikki sanovat ettei pysty yksin mutta jos kaikki oikeesti alkaa välittämään tarpeeksi, ehkä sille tulee muutos.

Tilaa Suomen Luonto

Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!

Alk. 3 numeroa 23,40 €.

Tilaa nyt!