Nelostie Helsingin ja Jyväskylän välillä on tullut puuduttavan tutuksi kesäreissuilla. Niinpä Lahden kohdalla laitan vinkkarin päälle kohti Asikkalan Vääksyä ja Jämsää – ja Pulkkilanharjua. Vääksyn ja Sysmän välisellä tiellä (314) pääsee ajamaan peräti kahdeksan kilometriä Päijänteen selällä pujottelevalla kauniilla harjutiellä. Aikataulu ei nyt paina, joten pysähdyn Karisalmen sillan kupeen parkkipaikalle.

Sillan alta alkaa reilun kahden kilometrin helppokulkuinen Harjupolku, joka kuuluu Päijänteen kansallispuistoon. Ympärillä väikkyvä Päijänne on miltei peilityyni, eikä muita retkeilijöitä näy.

Opastaulut kertovat harjun syntytarinaa. Pulkkilanharjulla on muutenkin mielenkiintoinen historia: Ruotsi-Suomen kuningas Kustaa III suunnitteli tänne vuonna 1775 Kukonharjun kaupunkia. Harjun mäntymetsikköön suunniteltiin myös keuhkoparantolaa.

Polku kipuaa ylös harjulle, josta johtavat tukevat rappuset alas rantaan. Rantaviivaa peittävät vaihdellen harmaat kivimatot tai hienot hiekkakentät. Harjupolun lisäksi kierrän vielä Viinasaaren reilun kahden kilometrin ympyräreitin. Se kannattaa, sillä Viinasaaren polku pitkospuineen vie kulkijansa pienen suon laitaan, hämärään kuusikkoon sekä rehevään rantalehtoon. Sitten onkin aika palata sillan juureen parkkipaikalle ja kioskille: ”Kahvi ja pulla, kiitos!”

Pulkkilanharju

harjuluontopolkuluontoretkipulkkilanharju