Metsähallituksen uutta organisaatiota on valmisteltu viime kuukaudet tiukan salaisesti. Suunnitellut muutokset uhkaavat muun muassa rantojen vapautta.

Metsähallitus hallinnnoi valtavaa määrää valtion maata ja vesiä — kolmannes Suomesta. Näillä valtion eli meidän kaikkien yhdessä omisamilla mailla sijaitsee hyvin paljon siitä, mikä on luonnossamme arvokkainta niin luonnolle itselleen kuin siellä kulkevalle luonnoystävälle.

Nyt Metsähallituslakia muutetaan ja luonnonsuojelu ja virkistyskäyttö näyttää olevan joutumassa ahtaalle. Mylläystä on perusteltu EU:n kilpailusäädöksillä. Metsähallitus on merkittävä raakapuun myyjä, sen katsotaan kilpailevan tässä muiden puunhankkijoiden kanssa. Jotta kilpailuasetelma olisi tasaveroinen, Metsähallituksen pitäisi olla kyvykäs tekemään konkurssi, ja sitähän valtion liikelaitos ei ole.

Salassa valmistellun lakiesityksen mukaan hakkuutoimintaa varten perustetaan Suomen Luonnon tietojen mukaan valtion kokonaan omistama yhtiö, työnimeltään Valtion Metsätalous Oy. Yhtiölle halutaan antaa yksinoikeus hakkuisiin valtion talousmetsissä. EU:n uusi julkisia hankintoja koskeva direktiivi tulee voimaan huhtikuussa 2016, ja ellei uusi organisaatio ole silloin toiminnassa, yksinoikeutta ei enää voida antaa, vaan valtion hakkuutyöt pitäisi kilpailuttaa.

Hiidenportin kansallispuisto. Kuva Mikko Maliniemi / Aviation Studio / Suomen Luonto

Tämä selittää kiireen, jolla lakimuutosta on viime ajat valmisteltu. Kiire selittää myös osan hankkeen poikkeuksellisen tehokkaasta salaamisesta, mutta vain osan.

Lakiesityksen mukaan Metsätalous Oy:lle siirrettäisiin peruspääomaksi omaisuutta, ja iso kysymys on, mitä omaisuutta. Osakeyhtiön osakkeet voidaan aina myydä. Jos Talous Oy omistaisi valtion metsät, ne voisivat vaihtaa omistajaa periaatteessa hyvinkin vikkelästi. Nykyisen hallituksen tavoitteena on myydä valtion omaisuutta 1,5 miljardilla eurolla, ja yhteisen omaisuuden yksityistäminen on muutoinkin muotia.

Lakiesitystä maa- ja metsätalousministeriössä valmisteleva hallitusneuvos Vilppu Talvitie tosin vakuuttaa tarkoituksen olevan säilyttää metsämaa valtion omistuksessa ja hakkuut niillä Metsähallituksen käsissä.

”Valtion Metsätalous Oy saisi pääomakseen liikelaitos Metsähallituksen puunmyyntitoiminnan nykyiset varat ja velat. Varoihin kuuluvat myös saatavat puukaupoista. Se saisi myös eduskunnan päätöksellä siirtokelvottoman oikeuden hakata valtion talousmetsissä. Metsien omistus ja hallinnointi säilyisi ennallaan.”

Kulissien takana lainvalmistelu elää kuitenkin koko ajan.

Vapaat rannat myyntiin?

Metsähallitus-konsernissa Laatumaa myy rantatontteja ja käy maa-aineskauppaa. Sitä ei ole tarkoitus yhtiöittää, vaan se jatkaisi periaatteessa entisellään. Tosin sen painoarvo koko konsernissa nousee huikeasti, jos MMM:n esitys toteutuu.

Lakiehdotuksessa asetetaan tavoitteeksi kasvattaa valtion maaomaisuuden arvoa kaavoitusprosessien yhteydessä. Selkokielellä se tarkoittaa rakennusoikeuksien kaavoittamista valtion maille. Koska valtio ei juuri omista rakentamatonta maata Helsingin, Espoon, Vantaan tai muiden kasvavien kuntien keskustoissa, tämä kirjaus tarkoittaa yhteisesti omistamiemme vapaiden rantojen kaavoittamista kesämökkitonteiksi, ja myös niiden myymistä.

Kaavoitus ja myyminen ovat sinällään eri asioita. Kun vesistön rannalle tehdään rantayleiskaavaa, on kaikkia maanomistajia kohdeltava tasapuolisesti, myös valtiota. Kaikkien on saatava rakennusoikeuksia samassa suhteessa kuin ne omistavat rantaa.  Näppärä tapa suojella rantaa olisi jättää valtiolle annetut mökkitontit myymättä, mutta näin ei ole ollut tapana tehdä. Lakiesitys tähtää rantojen myynnin tehostamiseen, se on esityksen vaarallisimpia kohtia luonnon ja kansalaisten virkistysmahdollisuuksien kannalta. Uhkaa korostavat talousluvut.

Metsätalous Oy:n arvioidaan maksavan Metsähallitukselle 100 miljoonaa euroa vuodessa korvauksia hakkuuoikeuksistaan. Suunnitellulla organisaatiolla tämä tuloutus ja Laatumaan tuotot ovat käytännössä ainoat Metsähallituksen tulot. Nykyisellään Metsähallitus velvoitetaan tulouttamaan valtion kassaan 120 miljoonaa euroa vuodessa, ja tuloilla pitäisi kattaa myös liiketalouskonsernin kaikki hallintokulut. Erotus tultaisiin kattamaan rantojen ja maa-aineisten myynnillä.

Metsähallituksen hakkuiden uhkaamia saaria Pesiöjärvellä Kainuussa helmikuussa 2015. Kuva: Matti Ikonen / Luonto-Liiton metsäryhmä.

Mitä jää Luontopalveluun?

Luonnonsuojelun pyhät paikat eli kansallispuistot ja muut suojelualueet ovat Luontopalvelujen hallinnassa. Jatkossakin sille jäisivät perustetut luonnonsuojelualueet, sellaisiksi varatut sekä kaavoituksella suojeltavaksi osoitetut alueet. Lakiesityksessä on kuitenkin tiukka kohta, sillä Luontopalveluiden hoitoon jätettäisiin vain ne alueet, joilla talouskäyttö on jo estynyt.

Tämä sulkee ulkopuolelle esimerkiksi virkistysalueet ja retkeilyalueet, joilla voidaan hakata sekä teoriassa että myös käytännössä. Niiden hakkaaminen on viime vuosina herättänyt kovia kiistoja muun muassa Kainuussa.

Tähän liittyy myös yritys siirtää valtion omistuksessa olevat 2,7 miljoonaa hehtaaria yleisvesialueita Metsähallituksen liiketalouden käyttöön. Nykyään ne kuuluvat Metsähallituksen taseen siihen osaan, joka muodostaa Luontopalvelut.

Yleisvedet siirrettiin Metsähallituksen hoiviin 20 vuotta sitten, jolloin yleisvesillä ei nähty taloudellista merkitystä. Nyt niillä nähdään bisnesmahdollisuuksia esimerkiksi tuulimyllyalueina, hiekannostossa ja kalanviljelyssä.

Järvien yleisvesillä rantakuntien asukkailla, ja merialueen yleisvesillä on kaikilla kansalaisilla kalastusoikeus.

TEKSTI: MIKKO NISKASAARI