Luonnontieteet ovat kavalia. Ne muka ottavat selville pelkkiä tosiasioita, motiivinaan vain rakkaus totuuteen, ja lisäävät tietoamme maailmasta. Niin ne sanovat ja katsovat alentuvasti taidetta ja humanistisia tieteitä, kuten filosofiaa ja teologiaa, jotka tuottavat maailmaan vain lisää työttömiä maistereita ja kauniita ajatuksia.

Luonnontieteiden haukkuminen saattaa olla todella tyhmää. Se saattaa silti olla tarpeen nyt, kun on julistettu ”niukat ajat” ja sieltä täältä napsitaan rahoja pois. On näet oletettava, etteivät tämän maailman valtiaat pidä työttömiä maistereita yhtä tärkeinä kuin tutkijoita, jotka yrittävät saada molekyylit tanssimaan meidän pilliemme mukaan tai etsivät epäreilua ”vanhenemisgeeniä”, joka ei anna meidän elää miljardivuotiaiksi.

Siinä tulikin sanottua jotain luonnontieteiden perusluonteesta. Filosofi tai teologi harvemmin uskottelee edes itselleen, että hänen tutkimuksistaan olisi selvää, välitöntä hyötyä kenellekään. Sen sijaan luonnontieteilijä tavallisesti työskentelee jotakin tarkoitusta varten tai jonkun tilauksesta. Vaikka hän laboratoriossaan haltioituisi universumin harmonisesta järjestyksestä pyyteettömästi, odottaa oven takana luultavasti joku, jolla on karkeammat vaikuttimet ja mielessä raha tai valta.

Luonnontieteen tuloksista joku yleensä hyötyy. Mutta silloin tieteilijä itse jo pesee käsiään. Hän saattaa antaa meille ydinpommin valmistusohjeet, mutta ei ota kantaa siihen, kannattaako pommi rakentaa. Hän saattaa osoittaa täsmällisesti tekijän, josta kuolema johtuu, mutta vaikenee, kun keskustellaan tuon tekijän eliminoimisesta. (Silloin tietysti tarvitaan filosofia ja teologia. Kipeästi.)

Kun hyöty määritellään helppouden, nopeuden ja tehokkuuden lisääntymiseksi – niin kuin modernilla ajalla on pääasiassa tehty – on tärkeää käsittää ja myöntää, että haitat kehittyvät aina rinnan hyötyjen kanssa. Edistys tekee hienommiksi sekä ilomme että tuskamme.

Olisi ihanaa, jos voisi elää ikuisesti! Samalla se olisi painajaismaista. Ja mikä autuus olisikaan, jos keksittäisiin ehtymätön, turvallinen, saastuttamaton energianlähde! Samalla se olisi hirvittävä tragedia. Ahneus pääsisi kaikista pidäkkeistään. Voimme myös katsoa ympärillemme, nykyistä elämäämme: maallinen vaelluksemme ainakin täällä vauraassa lännessä on tullut yhtä mukavaksi kuin maailmanlaajuinen ympäristökatastrofi vakavaksi.

Kaikella on hintansa, ja mitä enemmän jotakin halutaan, sitä enemmän se maksaa. Uskomattomat nykymukavuutemme onkin velaksi ostettu.

Olen kuullut argumentin, ettei ydinpommien ja muiden hirviöiden rakennusohjeiden tulemista tietoomme voinut estää. Se selittäisi luonnontieteiden oudon viattomuuden. Ne eivät mahda mitään itselleen.

Mutta jos niin on – jos tieteen ja tekniikan edistys on ymmärrettävä luonnonlaiksi – on kaikki rahat myös niukkoina aikoina annettava niille, jotka tutkivat 1700-luvun saksalaisia näytelmiä tai kaksiluonto-opin vaiheita alkukirkossa. Molekyylien ja geenien salathan tulevat ennen pitkää ilmi kuitenkin.