Mitä näin hilleriretkellä
Kuvat: Johanna Kokkola
Hillerin löytäminen ei ole helppoa. Ennen niitä tapasi koko maassa Oulun korkeudelle asti. Nykyisin hilleri on monin paikoin hävinnyt kokonaan.
Kävimme etsimässä hilleriä Ruunaan jokimaisemissa. Etsinnän kuluessa tuli selväksi, että hillerin tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta.
Tutkija Paavo Hellstedtin mukaan hilleriä esiintyy vielä jonkin verran Itä-Suomessa, erityisesti Pohjois-Karjalassa. Hillerin harvinaistuminen kiihtyi Hellstedtin mukaan nopeasti 1970–80-luvuilta lähtien. Samaan aikaan minkki yleistyi, ja heikompana kilpailijana hilleri häviää minkille.
Toinen uhka lajille on rotanmyrkky. Vaikka saaliseläimistä hilleriin kertynyt myrkky ei sitä itseään tappaisikaan, se ei mahdollisesti pysty enää lisääntymään entiseen malliin. Maatilojen pihapiireissä asustelevana ja jyrsijöiden syöntiin erikoistuneena petona hilleri altistuu monia muita lajeja pahemmin rotanmyrkyn vaikutuksille.
Hilleri
Mustela putorius
Kuva: Ari Tervo
Esiintyminen: Esiintyy koko Euroopassa Irlantia, Islantia, Skandinavian pohjoisosia ja suurta osaa Balkanin alueesta lukuunottamatta.
Uhanalaisuus: Maailmanlaajuisesti kanta on elinvoimainen mutta laskussa. Suomessa vaarantunut.
Ravinto: Suomessa pikkujyrsijät. Tanskassa hillerin on todettu erikoistuneen sammakkoeläimiin.
Ulkonäkö: Keskikokoinen näätäeläin. Tummien peitinkarvojen alla vaalea aluskarva. Voimakkaat päänkuviot, jotka nuorilla yksilöillä eivät ole yhtä selvät kuin vanhoilla.
Jäljet: Hillerin ja minkin jälkiä on lähes mahdotonta erottaa toisistaan. Kokenut tarkkailija voi erottaa lajien jälkijonoissa käyttäytymisestä ja ruumiinrakenteesta johtuvia eroja.
Tiesitkö? Hillerin kesymuodon, fretin, polveutumisesta kiistellään. Ei ole varmaa polveutuuko fretti meikäläisestä hilleristä vai sen itäisestä serkusta arohilleristä.
Joulukuun alkupuolella Ruunaalla järvet olivat jäässä, mutta joki virtasi vapaana. Uutta lunta oli kymmenisen senttiä, joten lumijälkien etsimiseen oli mainiot mahdollisuudet.
Pullea saukko oli laskenut rinteessä mäkeä.
Iltapäivän jo hämärtyessä näen edessäni lähes kämmeneni kokoiset tassunpainallukset. Suuren koiraeläimen jälkijono tulee jäältä ja jatkaa metsään. Eläin on ylittänyt järvenselän suoraviivaisesti pitkällä askelella jolkotellen.
Lukuisien keskustelujen, pohdinnan ja neuvojen jälkeen sain vihdoin vinkin tuoreesta havainnosta. Vinkki johti meidät Keskijärven kalanviljelylaitokselle. Keskijärvellä oli vastassa Jarno Saukkonen, joka näytti meille hillerin jäljet. Hilleri oli tapansa mukaan livahtanut risukasaan päivälevolle. Täällä hillerin on vielä hyvä elää. Talvella Saukkonen ruokkii sitä, koska hyvästä jyrsijänpyytäjästä kannattaa pitää huolta.
Jarno Saukkonen kertoi, että hilleri liikkuu alueella säännöllisesti, ja noin kerran talvessa se tupsahtaa elävänä pyytävään minkkiloukkuun. Viimeksi Saukkonen tapasi sen loukusta lokakuussa, ja päästi sen jatkamaan tärkeää jyrsijänpyytäjänhommaansa. Kuva: Jarno Saukkonen
”En halua ehdoin tahdoin pyytää hilleriä. Se kuuluu Suomen luontoon,” Saukkonen sanoo. Siksi hän käyttää elävänä pyytävää minkkiloukkua, koska siitä voi päästää hillerin vahingoittumattomana pois.
Saukkonen kysyy, haluammeko nähdä vielä ahman jäljet. No ilman muuta! Kuljemme takametsään. Ahma on tössytellyt letkeään tyyliinsä vanhaa ajouraa pitkin.
Lue lisää hillerin etsinnästä Suomen Luonnosta 1/2019!