Kyy kävi linnunpöntössä, joka on paksussa männyssä muutaman metrin korkeudella. Kuinka kyy löytää linnunpesän? – Mitä hyötyä kyykäärmeelle on rakomaisesta pupillistaan? Kuinka paljon silmä pystyy kääntymään?

Linnunpoikasten saalistaminen puista on selvästi kyylle tavanomainen elinkeino eikä mikään harvinaisuus. Itsekin pääsin vihdoin todistamaan sellaista tapahtumaa omalla kirjosieponpöntölläni kesällä 2004. Kyy ei ole mikään aistija- eikä kiipeilijäihme, joten sopii pohtia, miten se kaiken hoitaa.

Pari aistia voidaan heti poistaa ehdokkaiden joukosta. Kyyn ei pitäisi kuulla mitään ilman kautta, vaikka sillä on tarkka tärinäaisti. Hajuja kyy lipoo kielellään Jakobsonin elimeensä, joka on kitalaessa. Sen ei kuitenkaan liene mahdollista saada haistia pesyeestä, joka on korkealla yläpuolella ja jonka hajut tuuli kuljettaa jonnekin pois.

Jäljelle jää näkö. Luultavasti kyy väijyy pitkiä aikoja pesyettä maassa. Vaikka sen näkö ei ole kovin terävä, se aistii varmaankin liikkeen herkästi. Kenties se tarkkailee tilannetta useammalta suunnalta. Kun se näkee aina liikettä samasta kohdasta, se ryhtyy lopulta toimeen. Puuhun se kiipeää rakoja pitkin poikittaisten, teräväreunaisten vatsalevyjensä avulla.

Haastattelin näöntutkijaa, professori Tom Reuteria kyyn pupillista. Pysty rakopupilli ei ole mikään optinen näkösopeutuma; senhän saattaa arvata siitä, että ranta- ja kanervakäärmeellä on pyöreä pupilli. Ja lampaalla on vaakasuora. Rakopupillin antama kuva saattaa olla hiukan epätarkempi kuin pyöreän, mutta lihaksiston rakenne taas voi olla aavistuksen verran yksinkertaisempi.

Kyyn silmä on hyvin jäykkä, ja käärme voi vaihtaa katseensa suuntaa vain kääntämällä päätään. Toisaalta kyyn näkökenttä on niin laaja, että se näkee kohteensa useimmiten liikuttamatta päätään. Luultavasti kyyn verkkokalvojen takareunoissa on terävän näön keskukset, foveat, niin, että se näkee binokulaarisesti eteenpäin. Muuten se ei voisi iskeä tarkasti kohteeseensa.