Vuohenputki
Aegopodium podagraria

Heimo: Sarjakukkaiskasvit.
Kasvumuoto: Monivuotinen, kookas ruoho.
Koko: 30–100 senttiä.
Varsi: Ontto, nivelten kohdalta täyteläinen, särmikäs, kalju.
Lehdet: Lehdet kierteisesti. Lehtiruoti pitkä, kanta tuppimainen. Lehtilapa kolmiomainen, kahteen kertaan kolmisorminen. Lehdykät pitkulaiset ja puikeat, lehdykän alapinta tavallisesti karvainen.
Kukka: Kukinto pää- ja pikkusarjoista muodostuva kerrannaissarja. Pää- ja pikkusarjat suojuksettomia. Kukat pieniä, verhiö, teriö ja hetiö viisilehtisiä.
Kukinta: Kesä–syyskuussa.
Levinneisyys: Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjoisempana harvinainen.

Vuohenputkea puskee tiheinä kasvustoina monenlaisilla kasvupaikoilla: lehdoissa, puronvarsilla, pihoilla, joutomailla ja laitumilla. Hyvä tuntomerkki on kasvin lehti: se on kahteen kertaan kolmisorminen eli kolmihaarainen ja kukat ovat valkoiset tai vihreänvalkoiset.

Sen näköislajit hukanputki, myrkkykatko ja myrkkykeiso ovat myrkyllisiä. Oikean, syötävän lajin varmistamiseksi seuraa vuohenputkikasvuston kehitystä yksi kesä ja varmista näin, että kyseessä on varmasti vuohenputki!

Kasvin nuoria lehtiä voi käyttää pinaatin ja kaalin tapaan. Niistä voi loihtia makoisan keiton, kaali–vuohenputkipadan tai raikkaan salaatin. Samalla niistä saa muun muassa rautaa ja C-vitamiinia.

Vuohenputkea on käytetty kansanlääkinnässä kihti-, nivel- ja virtsarakkovaivoihin sekä rauhoittavana rohtona. Kihdin vaivaaman varpaan kipua on lievitetty käärimällä varvas murskattuihin vuohenputken lehtiiin.

Vuohenputkireseptejä

ruokavillivihannesvuohenputki