Käpyjen tehtävä on jatkaa emopuun elämää, mutta käpylintujen ja oravien lisäksi käpyjä olemme hyödyntäneet myös me ihmiset. Siemenkäpyjä keräämällä on voinut ansaita mukavasti lisätuloa, ja männynkävyt ovat toimittaneet kesämökillä grillihiilien virkaa.

Monelle kävyistä tulee kuitenkin mieleen lapsuus ja käpylehmät, sillä kukapa meistä hieman vanhemman ikäpolven ihmisistä ei olisi leikkinyt käpylehmillä tai ainakin kuullut niistä.
Kun tehdasvalmisteisia leikkikaluja ei vielä ollut, lelut tehtiin luonnosta löytyvistä esineistä. Isot, pitkänomaiset kuusenkävyt saivat tikkujalat ja olivat hevosia, lehmiä tai härkiä pienen karjanomistajan mieltymyksistä riippuen, pienemmät punertavat kävyt taas vasikoita. Pyöreä, pallomainen männynkäpy toimitti lampaan virkaa, ja vihreä kesäkäpy oli tietenkin karitsa. Syötäväksi käpykarjalle tarjottiin ruohoa, heinää ja vettä. Monesti niille rakennettiin myös omat aitaukset puun palasista ja oksista tai jopa navetta kivistä, sammalista ja tikuista.

Karjaleikeissään lapset matkivat aikuisten silloisia arkiaskareita. Karjaa piti olla mielellään paljon, sen kuviteltiin jopa ennustavan tulevaisuudessa ison talon emännyyttä.

Minun käpyleikeissäni 1970-luvulla pienet männynkävyt toimittivat siemenperunoiden virkaa, joita istutin sammalikkoon tekemiini vakoihin. Karjalukuni taas oli maltillinen: aitauksessa möllötti vain kaksi käpylehmää.

Millaisia muistoja sinulla on käpylehmäleikeistä? Lähetä tarinasi osoitteeseen johanna.mehtola@sll.fi. Vastaajien kesken arvotaan kirjapalkinto.