Suomenniemi sijaitsee hyvin pohjoisessa, Grönlannin leveys­piireillä. Silti tänne saapuu alkutalvesta siivekäs vieras pohjoisesta. Niitä tulee tuhatmäärin.

Vielä yllättävämpää on, että lajin ruokalistalta löytyy yksin­omaan selkärangattomia. Miten se on edes mahdollista? Muut ötököitä syövät linnut ovat näihin aikoihin ylittäneet jo Saharan ja kuuntelevat trooppisessa aamuruskossa kukaalien kumeita huutoja.

Talvivieras on virtavesien äärellä viihtyvä koskikara. Vesihyönteisten toukkia pääsee saalistamaan koskista ja nopeasti virtaavista puroista silloinkin, kun lämpömittari painuu pitkälle nollan alapuolelle. Saalistaessaan koskikara hyppää pää edellä hyiseen veteen. Sillä on vahvat jalat, jotka auttavat lintua kamppailemaan virtaa vastaan tarrautumalla kiviin. Kara kävelee pohjassa ja etsii sieltä ruoakseen vesiperhosten sekä koski- ja päiväkorentojen toukkia.

Koskikara pesii tietysti Suomessakin, mutta suuri osa talvi­vieraista on Skandien pesimäkantaa. Kun pakkaset kiristyvät, linnut kertyvät pisimpään sulina pysyville paikoille. Yksi tunnetuimmista paikoista on Ala-Kitkan Kiveskoski Kuusamossa. Siellä on parhaimmillaan nähty jopa yli 60 karaa.