Yksi ”Turun susista” määritettiin sudeksi dna:n perusteella
Turun seudun pohjoispuolella vuosina 1880–1881 lapsia surmanneen lauman uros tapettiin 14.1.1882 Mynämäellä. Se päätyi myöhemmin taiteilija Johan Reinbergin täyttämänä Turun St. Olafskolaniin. Kuva: Jouni Tikkanen
Yksi niin sanotuista ”Turun susista” on paljastunut dna-testissä sudeksi.
Turun susiksi on kutsuttu koiraeläimiä, jotka surmasivat 1880-luvun alussa Turun seudulla 22 lasta. Tapaukset tallentuivat ajan sanomalehtiin, kirkonkirjoihin ja viranomaisten kirjeisiin. Suomen Luonnon toimittaja Jouni Tikkanen paneutuu tapauksiin kirjassa Lauma (Otava 9/2019). Myös Suomen Luonto kertoo niistä numerossa 7/2019.
1970-luvun alussa ”Turun sudet” nostettiin aseeksi suden orastavaa suojelua vastaan. Samalla suojelijat alkoivat epäillä, olivatko tuolloin jo sata vuotta vanhojen lapsensurmien tekijät olleet susia vai koirasusia.
Erityisesti lauman alfanaarasta on epäilty koirasudeksi. Sen talja on hävinnyt, eikä tarkkaa lajistatusta voida enää selvittää. Sen sijaan lauman alfauros on ollut täytettynä turkulaisen koulun vitriinissä.
Tikkanen veti kirjaa tehdessään eläimeltä hampaan, ja Oulun yliopiston tutkijat selvittivät hampaasta uroksen lajin siitä eristetyn dna:n perusteella. Koirasuden ja suden dna eroavat toisistaan selvästi, ja alfauros oli selvästi susi.
Katso kuvasarja hampaan tutkimisesta:
-
- Turun seudun pohjoispuolella vuosina 1880–1881 lapsia surmanneen lauman uros tapettiin 14.1.1882 Mynämäellä. Se päätyi myöhemmin taiteilija Johan Reinbergin täyttämänä Turun St. Olafskolaniin. Kuva: Jouni Tikkanen
-
- Toimittaja Jouni Tikkanen veti Turun St. Olafskolanissa säilytetyltä sudelta yhden alaetuhampaan. Eläimen koko kallo ei ollut tallella, mutta irti leikatut leuat oli istutettu keinopään virkaa toimittavaan kipsivalokseen. Kuva: Mikko Törmänen.
-
- Hammas kulki postilla Oulun yliopiston luonnonsuojelugenomiikan tutkimusryhmälle, jota johtaa professori Jouni Aspi. Kuva: Mikko Törmänen.
-
- Tohtorikoulutettava Matti Heino käsitteli hampaan Oulun yliopiston mikroskopian ja nanoteknologian keskuksessa. Ensin hän puhdisti hampaan pintaa poraamalla. Kuva: Mikko Törmänen.
-
- Hampaan sisältä porattua luujauhoa varistettiin pieneen koeputkeen jatkokäsiteltäväksi. Kuva: Mikko Törmänen.
-
- Vanha dna säilyy parhaiten hampaan tai muun kovan luuaineksen sisällä. Suden hampaasta se vapautettiin lisäämällä koeputkeen luuta ja proteiineja hajottavia kemikaaleja. Kuva: Mikko Törmänen.
-
- Valtaosa dna:n eristämisestä oli sarja pipetointeja ja sentrifugointeja. Työ tehtiin Oulun yliopiston mikroskopian ja nanoteknologian keskuksessa. Kuva: Mikko Törmänen.
-
- Lopulta koeputken pohjalla oli kirkasta nestettä. Valtaosa eristetystä muinais-dna:sta on usein luuhun tunkeutuneiden mikrobien dna:ta, joten näytettä täytyi ennen tutkimista vielä kopioida ainoastaan koiraeläimien dna:han sopivilla “alukkeilla”. Kuva: Mikko Törmänen.
-
- Eristystyön teki tohtorikoulutettava Matti Heino, joka on tutkinut peuran, norppien sekä tiikerien historiaa muinais-dna-tekniikoilla. Vanhimmat Heinon käsittelemät näytteet ovat yli 50 000 vuotta vanhoja.
-
- Eläimen lajin määritti väitöskirjatutkija Jenni Harmoinen, joka on perehtynyt suden ja koiran risteymiin. Määritykseen käytettiin seitsemäätoista mikrosatelliittia, eli lyhyttä geenien välistä dna-pätkää.