Ruokintapaikallani Konginkankaalla oli kevättalvella nokkavarpusia. Voivatko ne jäädä tänne pesimään? Mikä on nokkavarpusen levinneisyys?

Nokkavarpunen on yksi niistä lintulajeista, jotka todennäköisesti ovat hyötyneet talvien lämpiämisestä ja talviruokinnasta. Vaikka pesimäalue ei ole kovin paljoa muuttunut viime vuosikymmeninä, laji on kuitenkin selvästi runsastunut maassamme.

Nokkavarpunen on lehtimetsävyöhykkeen laji. Koska lehtimetsävyöhyke ulottuu vain maamme lounaiseen kolkkaan, sopivat pesimäbiotoopit ovat muualla kovin harvassa. Kuitenkin nokkavarpunen löytää Suomestakin pesimiseen soveliaat puistot ja lehdot jopa Kemistä ja Rovaniemeltä asti, vaikka muuten yhtenäinen pesimäalue leviääkin vain hitaasti linjan Pori–Tampere–Imatra pohjoispuolelle. Harhailijoita tavataan säännöllisesti Lapistakin. Laji on kuitenkin kokoonsa nähden hämmästyttävän piilotteleva ja hiljainen pesimäaikana, ja siksi sen pesän ja jopa asutun pesimäympäristön löytäminen on vaikeaa.

Pääosa nokkavarpusistamme on muuttolintuja, jotka saapuvat huhtikuussa ja lähtevät syys–lokakuussa. Kuitenkin nokkavarpusia tavataan talvellakin vaihtelevia määriä riippuen tuomen ja muiden ravinnoksi kelpaavien puiden ja pensaiden siemensadosta.

Varsinkin kevätmuutolta saapuvat ja muuttomatkan varrella olevat nokkavarpuset hakeutuvat huhtikuussa auringonkukansiemeniä tarjoaville lintulaudoille. Mikäli lähettyvillä on rauhallisia kartanonpuistoja tai muita puistoja, joissa on riittävästi erikokoisia, myös vanhoja, lehtipuita sekä matalia pensaita piilopaikoiksi, kannattaa pesiviäkin nokkavarpusia ryhtyä etsimään. Se on kuitenkin työlästä, sillä linnut lentävät rauhanhäiritsijän saapuessa heti puiden latvoihin ja pian kauemmaksi.