Leskenlehdet avaavat kukkansa, kun ensimmäiset pälvet täplittävät lumisia pientareita. Niiden kukintosilmut ovat odottaneet lumen alla talven yli, valmiina ponkaisemaan kohti valoa heti auringon alkaessa lämmittää maata.

Keltaiset mykerökukat rakastavat aurinkoisia kevätpäiviä ja kurkottavat kohti valoa. Kevääseen kuitenkin kuuluvat myös yöpakkaset, koleat räntä­sateet ja takatalvet. Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Henry Väre kertoo, että leskenlehti on erikoistunut kestämään kylmää.

Leskenlehden kukkavartta peittää hento nukka, joka suojaa sitä jonkin verran. Tarpeen tullen kukinto vetäytyy visusti suppuun tärkeimpien osien, eli heteiden ja emien turvaksi.

”Pilvisellä säällä se avaa kukkia vähän vähemmän. Leskenlehden ei kannata riskeerata mitään.”

Kukinnon avautuminen ja sulkeutuminen perustuu kasvin solujen vesijännitykseen. Kun vettä pumpataan kukinnon soluista kukkavarteen, kukka painuu kiinni.

”Se on kuin ilmapallon tyhjentäisi, jolloin se painuu ruttuun”, Väre vertaa.

Kukintojen liikkeiden lisäksi leskenlehtimättäillä piisaa monenlaista seurattavaa. Aurinkoisella säällä kukissa käy vilske, kun pesää perustavat kimalaiskuningattaret, aikuisena talvehtineet perhoset ja muut pörriäiset keräävät mettä. Leskenlehden kukinnolta voi löytää myös sympaattisen, kimalaista muistuttavan villakärpäsen.

Kevään ensimmäiset tuoreet versot maistuvat puisevamman evään turvin talvehtineille kasvinsyöjille. Hyvällä onnella saattaa päästä näkemään, kun mehevät kukat katoavat myyrän, jäniksen tai kauriin suihin.

Vinkki! Ota suurennuslasi avuksi: yksi kukka onkin monta! Leskenlehti kuuluu asterikasveihin, joiden kukinto on pikkuruisista kukista koostuva mykerö. Terälehdet ovat todellisuudessa kaikki erillisiä laitakukkia.