Pelastin kesällä mopojen harjoitusradalta pari metsäorvokkia kukkaruukkuun. Aluksi ne kukkivat parvekkeella komeasti mutta rupesivat sitten tekemään siemenkotia. Keräsin siemenet talteen ja kylvin ne talvehtineiden orvokkien ympärille. Siemenet eivät itäneet. Talvehtineet orvokit kasvoivat ja aloittivat siemenkotien valmistuksen ilman kukintaa. Yhdestä keto-orvokin siemenkodasta on vuosien mittaan tullut iso ruukullinen kasveja, joista ensimmäiset kukkivat jo ennen juhannusta. Miksi metsäorvokki oikuttelee?

Metsäorvokki ja keto-orvokki ovat kasvupaikoiltaan ja elämänrytmiltään varsin erilaisia. Keto-orvokki on yksivuotinen tai lyhytikäinen monivuotinen kasvi, joka kukkii aina, kun olot ovat otolliset. Lyhytikäisenä kasvina sen selviytyminen riippuu siemensadon määrästä, ja runsas kukinta on elämän edellytys.

Monivuotinen metsäorvokki on taas sopeutunut valoisiin, lehtipuuvaltaisiin tuoreisiin metsiin. Keväällä, ennen kuin puut ehtivät lehteen, valoa on yllin kyllin. Silloin metsänpohjalla on lämmintä ja runsaasti hyönteisiä pölyttäjiksi. Metsäorvokkikin avaa siniset kukkansa hyönteisvieraille.

Kun lehtikatto sulkeutuu, pölyttäjät katoavat. Metsäorvokki jatkaa kyllä kukintaansa, mutta salaa: nuput eivät avaudu, siitepöly varisee heteiltä luotille, siemenet kehittyvät ja aikanaan myös kodat avautuvat. Tätä piilokukintaa jatkuu kesän lopulle saakka.

Luonnon oloissa kukkivia metsäorvokkeja näkee vain touko–kesäkuun vaihteessa valoisilla paikoilla. Varjoisissa kuusikoissa kasvavat metsäorvokit joko eivät kuki lainkaan tai kaikki kukat ovat avautumattomia, itsesiittoisia.

Selityksenä metsäorvokin ”kukattomuuteen” on siis sen elinrytmi ja ekologia. Kasvupaikka parvekkeella on joko liian varjoisa tai muuten sellainen, että orvokki siirtyi suoraan umpisiittoisiin kukkiin.

Metsäorvokin ja useiden muiden orvokkien siemenissä on mehevä, öljypitoinen lisäke, joka on muurahaisten herkkua. Luonnossa metsäorvokin siemenet karisevat maahan, mistä muurahaiset poimivat ne ja kuljettavat pesiinsä. Kun lisäke on syöty, siemenet jätetään pesän tyhjiin onkaloihin tai kuljetetaan ”kaatopaikalle”.

Englannissa tehtyjen tutkimusten mukaan muurahaisten kylvämät siemenet itävät paremmin ja niistä kehittyy vahvempia taimia kuin emokasvinsa juurelle tai satunnaisesti maastoon kylvetyistä siemenistä.

Tärkeimpiä metsäorvokin levittäjiä voivat olla maan sisään pesiään rakentavat muurahaiset, eivät ehkä kekomuurahaiset, sillä luonnon oloissa orvokit eivät näytä mitenkään keskittyvän muurahaiskekojen ympäristöön.

Leviämistapansa vuoksi metsäorvokin siemenet eivät tarvitse tehokkaita haihtumissuojia, ja siksi ne eivät ehkä kestä kuivana säilyttämistä huoneenlämmössä. Keto-orvokki taas on kuivien paahteisten paikkojen kasvi, jonka siemenet saattavat kallioperän ohuessa humuskerroksessa uinua useitakin vuosia ennen kuin itävät. Siksi ne myös säilyttävät itävyytensä kuivinakin pitkään.