Onko meillä suden ja koiran sekoituksia? Miten risteymät suhtautuvat ihmiseen – ovatko ne sutta vaarallisempia? Kuinka risteymiä pääsee syntymään, kun susi yleensä tappaa koiran?

Susihan on koiran kantamuoto. Ne siis kuuluvat samaan lajiin; koira on kesytetty susi. Tämän vuoksi ne voivat lisääntyä keskenään ja jälkeläiset ovat lisääntymiskykyisiä toisin kuin lajien väliset risteytymät, joista parhaiten kai tunnetaan muuli.

Tietystikään susi ei voi risteytyä pienikokoisten koirien kanssa yhtä vähän kuin sudenkokoiset ja sutta suuremmat koirat. Mutta miksi susi yleensä tappaa koiran eikä hyväksy sitä kumppanikseen? Tämä kysymys kaipaa vastausta etenkin siksi, että koira on säilyttänyt käyttäytymisensä pääpiirteissä suden perinnön. Tämähän merkitsee sitä, että susi ja koira ymmärtävät toistensa viestintää. Tästä ei siis synny esteitä näiden kahden pariutumiselle, kuten usein syntyy kahden eri lajia olevan naaraan ja uroksen välille.

Käytin nimenomaan sanaa pariutuminen, sillä naaras- ja urossuden seksuaalinen käyttäytyminen on monivivahteista, ei suinkaan lähes oikopäätä paritteluun johtavaa, kuten monilla muilla nisäkkäillä.

Esteet ovat muualla. Susi elää suurperheittäin, klaaneina. Klaania johtaa pariskunta, josta käytetään nimeä alfapari. Vain alfapari saa pentuja; muut yksilöt eivät lisäänny, vaikka ne olisivat sukukypsässä iässä. Useimmat klaanin jäsenet ovat alfaparin jälkeläisiä.

Klaani suhtautuu vihamielisesti ulkopuolisiin, mutta joskus yhteisöön onnistuu hyvällä onnella ja moninaisten vastaanottoseremonioiden jälkeen ujuttautumaan vieras yksilö. Tällainen yksilö voi muodostaa parin jonkun klaanin muun jäsenen kanssa, mutta niin kauan kuin alfapari on vallassa, pari jää pennuttomaksi.

Koiran mahdollisuudet päästä susiklaanin jäseneksi ovat tietysti paljon pienemmät kuin suden, vaikka koira osaakin seurustelun muodot. Koirista vain aniharva kestää pitkään luonnonvaraista elämänmuotoa vallankaan meidän pohjoisissa oloissamme.

Kukaan ei tällä hetkellä pysty sanomaan, onko susikannassamme suden ja koiran risteymiä. Epäilen, ettei niitä ole ainoatakaan. Tässä uskossa pysyn siihen asti kunnes asia toiseksi osoitetaan.

Sen sijaan joillakin seuduilla Venäjällä on koirasusia tavattu. Näillä seuduilla elää villiintyneiden koirien laumoja, jotka tulevat toimeen ilman ihmisen apua ympäri vuoden – paitsi että ne saattavat käyttää hyväkseen kaatopaikkojen anteja.

Villiintyneet koirat elävät susien tapaan klaaneissa, mutta on aivan ilmeistä, että näihin voi päästä jäseniksi samoilla seuduilla eläviä susia, yhtä todennäköisesti kuin vieraat sudet susiklaaneihin. Eikä ole lainkaan ihme, että koiraklaanin jäseneksi päässeestä sudesta voi tulla joskus koiralauman alfaparin toinen osapuoli.

Moskovan eläintarhan johtajalta olen kuullut, että koirasudet ovat ihmistä kohtaan varsin pelottomia aivan kuten villikoiratkin. Pelottomuus merkitsee sitä, että ne voivat joissakin tilanteissa olla myös vaarallisia.