Kuinka pitkälle pohjoiseen myyräkuume eli puumalavirus on levinnyt? Tarttuuko se paitsi ihmisiin myös esimerkiksi koiriin ja kissoihin? Entä kettuihin ja näätäeläimiin?

Puumalaviruksen aiheuttamaa myyräkuumetta eli epideemistä nefropatiaa tavataan kaikkialla siellä, missä elää sitä kantavia eläimiä eli metsämyyriä. Metsämyyräkantojen koko vaihtelee meillä 3–4 vuoden sykleissä – huippuvuosina metsämyyrä on Suomen runsain nisäkäs.

Veren vasta-ainetutkimusten perusteella noin viisi prosenttia suomalaisista on sairastanut myyräkuumeen jossain vaiheessa elämäänsä – useimmat heistä huomaamattaan pitäen sairautta flunssana.

Metsämyyrä ei ole Keski- ja Pohjois-Lapin havumetsissä läheskään yhtä runsas kuin etelämpänä, minkä vuoksi sairauden saamisen riski on Etelä-Lappia pohjoisempana selvästi pienempi kuin esimerkiksi Kainuussa tai Kaakkois-Suomessa.

Myyräkuumeen esiintymisestä koirilla tai kissoilla on kahdenlaisia käsityksiä: toiset sanovat sitä esiintyvän ja toiset kieltävät. Ketuista ja näätäeläimistä ei asiasta ole minkäänlaista tietoa. Ongelma on tietysti sairauden määrittämisessä – epideemisen nefropatian oireet eivät ole yksiselitteisiä ihmisellä saati eläimillä. Ainoa varma tapa olisi virusvasta-aineiden osoittaminen eläinpotilaan verestä. Tietääkseni tällaisia tutkimuksia ei meillä ole tehty koirilla tai kissoilla.

Puumalavirus ei aiheuta metsämyyrille havaittavaa haittaa. Koska virusta tavataan niinkin erilaisilla lajeilla kuin ihminen ja metsämyyrä, ei sen esiintyminen koirassa tai kissassa olisi mitenkään mahdotonta eikä edes yllättävää. On kuitenkin vaikeaa yrittää arvailla, minkälaisia oireita virus tällaisissa isännissä aiheuttaisi – ehkä ei minkäänlaisia.

metsämyyrämyyräkuume