JOILLAKIN PERHOSLAJEILLA koiras ja naaras ovat erinäköiset ja joskus myös erikokoiset. Karttaperhosella (Araschnia levana) sukupuolet ovat lähes samanlaiset, sukupolvet sen sijaan poikkeavat kovasti toisistaan.

Keväällä ja alkukesällä kotelosta kuoriutuvat perhoset ovat punakeltaisia ja mustapilkkuisia kun taas kesä-heinäkuussa kuoriutuvan toisen sukupolven yleisväritys on hyvin tumma, joskus lähes musta, ja siivissä on valkoiset poikkivyöt.
Mustavalkoisten karttaperhosten munista kuoriutuvat toukat elävät loppukesän nokkosilla ja talvehtivat kotelona. Seuraavana keväänä koteloista kuoriutuvat yksilöt ovat taas punakeltaisia. Karttaperhosella siis punakeltaiset yksilöt saavat tummia jälkeläisiä ja tummat yksilöt punakeltaisia jälkeläisiä. Ilmiötä kutsutaan vuodenaikaispolymorfismiksi, ja se on hyvin harvinaista.

Karttaperhosen 2. sukupolvi. Kuva: Christian Fischer / CC.BY-SA-3.0

Suomessa karttaperhonen on ilmiön ainoa edustaja. Ei siis ihme, että Carl von Linné erehtyi ja nimesi aikanaan eri sukupolvien perhoset eri lajeiksi.
Kasvatuskokein on voitu osoittaa, että perhosten väritys määräytyy toukkavaiheen aikana vallitsevan päivänpituuden perusteella. Alkukesän pitkien päivien aikana kehittyvän sukupolven siipiin syntyy runsaasti tummaa melaniinia, jolloin kuoriutuvista perhosista tulee tummia.

Karttaperhonen oli suurharvinaisuus vielä 1980-luvulla. Lajia oli tavattu vain muutamia yksilöitä itäisimmästä Suomesta. Karttaperhosella on laaja levinneisyys lauhkealla vyöhykkeellä Keski- ja Itä-Euroopassa, ja se on jo kauan ollut yleinen muun muassa Virossa ja muissa Baltian maissa. Elokuussa 1999 tapahtui voimakas vaellus Suomenlahden yli, ja yksittäisiä karttaperhosia tavattiin kesän aikana lähinnä eteläiseltä rannikkoseudulta.
Samaan aikaan toinen aalto puski lajia Pohjois-Karjalasta kohti Lappia. Tämän vaelluskesän jälkeen syntyi sinne tänne pysyviä paikalliskantoja.

Hannu Aarnio